Ehjäksi | Varjosi kohtaamalla kasvatat kykyäsi rakastaa
22363
post-template-default,single,single-post,postid-22363,single-format-standard,qode-social-login-1.0,qode-restaurant-1.0,ajax_fade,page_not_loaded,,select-theme-ver-4.4.1,wpb-js-composer js-comp-ver-5.5.4,vc_responsive

Varjosi kohtaamalla kasvatat kykyäsi rakastaa

Jokaisella ihmisellä on varjopuoli. Se edustaa sitä alitajuista osaa itsestämme, josta emme ole tietoisia. Psykiatri ja analyyttisen psykologian perustaja Carl Jung käytti varjo-käsitettä kuvaamaan juuri näitä piilossa olevia persoonallisuuden osia. Usein varjo pitää sisällää asioita, joita emme halua nähdä, sillä miellämme nuo asiat negatiivisiksi.

Kannamme tälläisia ei-rakkaudesta kumpuavia asioita eri mittasuhteissa sisällemme. Haluaisimme mieluummin nähdä itsemme vain hyvässä valossa, sillä omien huonojen puoliensa kohtaaminen pelottaa ja hävettää. Saatamme jopa osoitella muita sormella ja vihata heidän huonoja puoliaan haluamatta myöntää, että ne ovatkin vain peili meistä. Loppujen lopuksi mikään ei ole automaattisesti hyvää tai pahaa, vaan me itse annamme asioille merkitykset.

Piilossa olevat puolemme voivat kuitenkin sisältää positiivisiakin asioita, joita esimerkiksi huonosta itsetunnosta kärsivä ihminen ei osaa nähdä itsesssään. Hän ei saata nähdä olevansa vaikkapa äärimmäisen fiksu ja kyvykäs. Hänen – kuten kaikkien muidenkin – varjo on alkanut syntyä lapsuudessa, kun emme ole tulleet nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin olemme.

Meissä jokaisessa asuu sisäinen lapsi, nainen ja mies. Kaikki nämä osat ovat alkaneet kehittyä lapsuudessa sen perusteella, millaista kohtelua olemme vanhemmiltamme tai kasvattajiltamme saaneet sekä millaista kanssakäymistä olemme nähneet äitimme ja isämme välillä. Jos biologiset vanhempamme eivät ole kasvattaneet meitä, olemme saattaneet ottaa naisen ja miehen mallin kummeista, isovanhemmista tai jostakusta muusta. Jos oma äiti tai isä ei ole ollut lapsuudessa elämässämme, koemme todennäköisesti jonkinlaista etäisyyttä näihin sisäisiin osiimme. Silloin myös sisäisen lapsi kokee vanhempiinsa yhteyden puutetta.

Meissä kaikissa on eri mittasuhteissa esimerkiksi vihaa, ehkä katkeruutta. Ulospäin kiltiltäkin vaikuttava ihminen voi kantaa sisällään paljon vihaa, jota ei osaa ilmaista, koska ei lapsena saanut tehdä niin.

Saatamme olla kateellisia, jos uskomme, ette emme riitä tai meille riitä. Ehkä koemme itsemme joissain tilanteissa ylimielisiksi, mukamas paremmiksi kuin muut. Todellisuudessa koemme silloin rakkauden puutetta sisimmässämme. Ehkä uhriudumme, jos koemme kohdanneemme vääryyttä. Silloin emme osaa ottaa vastuuta itsestämme ja tunteistamme. Saatamme käyttäytyä itsekkäästi. Taas taustalla piilee jonkinlainen rakkauden puute. Ei kenelläkään muuten olisi tarvetta olla itsekäs. Terve itsekkyys on mielestäni toki vain hyvä juttu.

Saatamme puhua pahaa muista ja valittaa asioista. Saatamme olla sodassa itseämme vastaan. Kannamme kaikenlaisia elämänkokemuksistamme kertyneitä tunteita sisällemme. Paljon niistä on piilossa pinnan allan tiedostamattomassa mielessä.

Koimme ehkä lapsuudessa, että tietyt osat itsestämme täytyi piilottaa, kun niitä ei haluttu ja osattu ottaa vastaan. Siitä syntyi muun muassa riittämättömyyden ja arvottomuuden tunnetta sekä vihaa. Ne taas vaikuttavat alitajunnasta siihen, miten kohtelemme itseämme ja muita ihmisiä. Varjomme piilottaminen ei siis ainakaan auta meitä elämään tietoisempaa, onnellisempaa ja vapaampaa elämää.

Niin kauan kuin olemme tiedostamatta jotain, emme voi myöskään parantaa sitä. Asiat eivät parane sillä, että kiellämme ne, yritämme järkeistää tunteita ja annamme niiden pysyä piilotajunnassa.

Samalla kun tulemme tietoisiksi sisäisen lapsemme, miehemme ja naisemme tunteista ja käytösmalleista ja parannamme niitä, integroimme varjomme osaksi itseämme. Varjo täytyy nimenomaan integroida osaksi itseään – ei taistella sitä vastaan. Vain rakkaus ja myötätunto voivat pienentää ja muuntaa varjoa.

Olemme kaikki tällä pallolla hyväksymässä itsemme ja varjoamme, jotta valomme voisi loistaa kirkkaana. Me kun pohjimmiltamme olemme valoa.

Olen itse tutustunut ja onnistunut parantamaan noita kolmea sisäistä aspektiani; lasta, naista ja miestä. Eritoten lapsen ja miehen parantaminen on pienentänyt huonoksi mieltämiäni puolia. Tällä hetkellä varjotyöni on omaan voimaan nousemista eli kohdallani omien hyvien puolieni oppimaan näkemistä. Se tapahtuu eritoten sisäistä lasta hoivaamalla ja feminiiniseen voimaani nousemalla.

Enää en kiellä mitään puolta tai minkäänlaisia tunteita itseältäni. Jos tietoisuuteeni nousee jotain ei-rakkaudesta kumpuavaaa, en paina sitä alas, vaan otan sen vastaan. Tunteet paranevat, kun ne tunnetaan uudelleen.

En ole ihmismuodossani täydellinen, eikä ole kukaan muukaan. Ei tarvitsekaan olla. Olemme täällä kasvamassa ja kehittymässä. Täydellisyyden tavoittelu kumpuaa rakkauden puutteesta. Sen saa loppumaan, kun poistaa lapsuudesta lähtien syntyneet esteet itsensä rakastamisen tieltä ja alkaa sitä myötä tuntemaan, että riittää sellaisena kuin on.

Jos haluat tulla tietoisemmaksi itsestäsi ja muuntaa rakkaudeksi itsestäsi niitä osia, jotka eivät vielä ole rakkaudessa – toisin sanoen tehdä varjotyötä, ole rohkeasti yhteydessä. Parhaat tarjoamani palvelut tähän tarkoitukseen ovat regressioterapia ja energiahoito yhdessä. Tarjoan myös sisäisen lapsen hoitovalmennusta, johon molempia voi sisällyttää.

No Comments

Sorry, the comment form is closed at this time.