fbpx
sisäinen lapsi Archives - Ehjäksi
208
archive,tag,tag-sisainen-lapsi,tag-208,qode-social-login-1.0,qode-restaurant-1.0,ajax_fade,page_not_loaded,,select-theme-ver-4.4.1,wpb-js-composer js-comp-ver-5.5.4,vc_responsive
December 29, 2020 In Henkisyys, Hyvinvointi

Matka näkymättömästä lapsesta näkyväksi aikuiseksi – mikä auttaa parantamaan alkoholismikodin jättämiä jälkiä?

Kerromme tässä artikkelissa, mikä meitä on auttanut eheyttämään alkoholismikodista saatuja haavoja ja miltä elämämme tuntuu ja näytää nyt. Tekstissä kulkevat rinta rinnan Näkyväksi-retriittien perustajien Ramanda Anderssonin ja Lotta Kvistin kokemukset.

Viime artikkelissa kirjoitimme siitä, miltä alkoholismikodissa on tuntunut kasvaa ja miten se näkyy meissä tämä päivänä. Lue artikkeli tästä.

Alkoholismikodin jättämät jäljet eivät juurikaan häirinneet meitä tietoisesti nuoruudessamme, kunnes Lotta sairastui 18–vuotiaana syömishäiriöön ja hiukan myöhemmin masennukseen. Ramandakin sairastui 18–vuotiaana kilpaurheilun loputtua masennukseen ja oireili ihonsa kautta, kyvyttömyytenä syödä, sai vatsakramppeja, eikä jaksanut tehdä mitään. Lotan kahden vuoden psykoterapia ei tuottanut tulosta niin alkoholismin jättämien haavojen parantamiseen kuin syömishäiriöönkään, sillä siellä ei puhuttu varhaislapsuudesta mitään. Hän jätti asiat sillä erää paremmin käsittelemättä ja jatkoi syömishäiriöoireilua.

Ramandan eheytyminen alkoi psykoterapialla, jossa hän kävi aktiivisesti kolme vuotta. Siellä hän paneutui arjen onnistumiseen ja elämän valitsemiseen. Terapia herätti Ramandassa ikuisen kiitollisuuden ja ison kiinnostuksen ihmisen ymmärtämistä kohtaan. Terapeutti laittoi Ramandan lyömään kättä päälle sanoen, että ”et tapa itseäsi ennen seuraavaa tapaamista”. Nyt Ramanda on tästä kättelystä erittäin kiitollinen, sillä nykyään hänen elämänsä on monesti yhtä iloa ja juhlaa.

Lotta tajusi vasta 27–vuotiaana tuki- ja liikuntaelinvaivojensa ja masennuksen myötä, että nyt todella on haettava apua tai muuten elämä heittää tielle vielä jotakin vakavampaa. Siitä alkoi hänen tiensä kohti todellista eheytymistä. Hän paransi lähes kokonaan itse itsensä masennuksesta energiahoidon avulla, mikä sai hänet itsensä opiskelemaan energiahoitajaksi ja regressioterapeutiksi. Ramandan eheytymisen matka on ollut askel kerrallaan etenemistä sydäntä kuunnellen. Terapiassa lapsuutta ei koskaan avattu, sillä Ramanda ei ollut siihen valmis, eikä terapia tuntunut hänestä siihen oikealta keinolta. Lapsuuden pohjatraumat tulivat molemmilla kunnolla tietoisuuteen ja käsittelyyn suurin piirtein saman ikäisenä, kun keho ja psyyke sen kestivät.

Eheytymisen tiemme on kulkenut läpi monien hoitomuotojen. Haluammekin kannustaa sinuakin löytämään itsellesi kulloinkin sopivan apukeinon. Autamme asiakkaitamme tunnistamaan sen, mitä he milloinkin tarvitsevat. Meidän polulla auttaneita keinoja ovat terapian, energiahoidon ja regressioterapian lisäksi selvänäkijät, perhekonstellaatio, ratkaisukeskeinen valmennus, syvähengitys, hahmoterapia, jooga, tanssi, meditointi ja luonnossa ajan viettäminen.

Elämämme on keventynyt edellä mainittujen keinojen avulla huomattavasti ja suosittelemme niitä muillekin. Tärkeintä on ymmärtää, että kipuja ei tarvitse kantaa mukanaan, ja kannattaa rohkeasti vaihtaa metodia, jos joku juttu ei tunnu hyvältä. Ei kannata kuitenkaan antaa heti periksi, sillä tunteille antautumisen harjoittelu voi viedä aikansa.

Olemme kaivaneet itsestämme esille paljon rakkautta ja vaihtaneet pelokkaan ja vakavan elämän monin kerroin iloisempaan. Nykyään osaamme vain olla ja nauttia elämästä. Osaamme vetää rajamme paljon paremmin töissä ja ihmissuhteissa. Emme suorita elämää, vaan annamme elämän elää meidän kauttamme. Tiedämme, mitä haluamme. Toteutamme elämäntehtäväämme. Olemme uskaltaneet seurata sydäntämme sinne, minne se on meitä milloinkin vienyt. Terveytemme on paljon paremmalla tolalla kuin ennen, ja elämässämme on paljon ihmisiä, jotka lisäävät rakkautta siihen.Olemme antaneet vanhemmille anteeksi roppakaupalla laiminlyöntiä ja kaltoinkohtelua ja perhesuhteemme ovat nyt paremmat kuin koskaan. Olemme oppineet matkalla valtavasti itsestämme ja elämästä; siitä, miksi asiat tapahtuvat ja mistä tässä elämässä oikein pohjimmiltaan on kyse.

Toki paraneminen on prosessi, joka ei usein tapahdu hetkessä. Mekin olemme työstäneet itseämme monia vuosia ja prosessi jatkuu. Kehotammekin kärsivällisyyteen ja armollisuuteen itseäsi kohtaan, jos kipuilet sen kanssa, miten lapsuudessa koettu alkoholismi sinuun vaikuttaa. Syvemmältä olemukseltasi olet jo täydellinen ja sinussa on kaikki tarvittava sisällä. Se täytyy vain kaivaa sen päälle kertyneen mielen kuonan alta ja lopettaa uskomasta negatiivisia tarinoita, joita oma mieli itsestäsi ja elämästä sinulle syöttää. Sinulla on vapaus valita ja kyky tehdä muutos. Tee muutos itsellesi, uskalla uskoa parempaan ja antaudu eheytymisen matkalle kanssamme. Tehdään yhdessä elämästä iloinen ja rakkauden matka, jossa varjo ja valo saavat molemmat olla olemassa, mutta jossa mennään kuitenkin kohti valoa.

Haluamme tarjota sinulle keinoja, joilla voit auttaa itseäsi. Olemme molemmat opiskelleet LCF life coacheiksi®. Haavamme ovat avanneet meille aivan uudenlaisen polun, maailmankuvan, myötätunnon ja halun auttaa muita. Halun ja kyvykkyyden kääntää omat näennäiset heikkoudet vahvuuksiksi. Sinä voit tehdä saman.

Perustimme alkoholistien aikuisille lapsille suunnatut Näkyväksi-retriitit, kun tajusimme, kuinka suuri ongelma alkoholismi ja siitä läheisille aiheutuva läheisriippuvuus on Suomessa. Koimme, että muun muassa tästä syystä me retriittien perustajat ylipäätään tapasimme. Haluamme omien kokemustemme myötä tarjota sinulle aivan uudenlaisen tavan löytää rakkautta, läsnäoloa ja mielenrauhaa elämääsi.

Tammikuun retriitillä hyödynnämme monia meillekin tuttuja ja ohjaajien ammatikseen käyttämiä eheytymisvaihtoehtoja, kuten energiahoitoa, valmennusta, tanssia ja joogaa. Opetamme joitain arvokkaita tekniikoita, joiden avulla työstämistä voi jatkaa yksin kotona ja jaamme tarkemmin myös kaikki parannuskeinomme, joita olemme itse hyödyntäneet. Retriitillä pääset selkeyttämään omaa suuntaasi ja tarvetta jatkoa varten.

Kuuntele Suplasta jakso läheisriippuvuudesta ja ihmissuhteista. Jakso resonoi sinulle todennäköisesti, jos olet viettänyt traumaattisen lapsuuden, vaikka et olisikaan alkoholistin lapsi.

Onnea ja menestystä eheytymisen polullasi. Jokaisen tekemä varjotyö on todella merkittävää itselleen ja ympäristölleen.

Tutustu tästä Apua alkoholistin läheiselle -kokonaisuuteen ja lähde parantamaan avullani sinulle alkoholismin jättämiä jälkiä.

December 6, 2020 In Hyvinvointi

Tarina näkymättömästä lapsesta – millaista on kasvaa alkoholismikodissa?

Tervetuloa kurkkaamaan alkoholismikodissa kasvaneen lapsen maailmaan ja siihen, kuinka se vaikuttaa aikuisuuteen. Tekstissä kulkevat rinta rinnan Näkyväksi-retriittien perustajien Ramandan ja Lotan kokemukset. Toisessa artikkelissa kerromme, mitä apukeinoja alkoholismikodissa kasvaneelle on.

Kasvoimme alkoholismikodissa. Kasvamistamme varjosti jatkuva turvattomuus ja epävakaus, mikä teki meistä näkymättömiä. Näkymätön lapsi ei uskalla ilmentää tunteitaan ja tarpeitaan. Meidän tunteillemme ei ollut tilaa kodissa, jossa alkoholismisairaus hallitsi ja pelko ja turvattomuus ohjasi aikuisten toimintaa. Tämä esti meiltä terveiden tunnetaitojen oppimisen ja synnytti meille tarpeen piilottaa todellisen itsemme. Opimme, että vain  piiloutuminen on turvallista, sillä kaikenlainen vastaan laittaminen ja oman mielipiteen ilmaisu johti usein kylmään, hylkäävään tai vihaiseen käytökseen vanhempien taholta.

Miltä lapsuutemme alkoholismikodissa sitten näytti? Ramanda saattoi joutua koulun jälkeen miettimään, voiko kotiin viedä ystäviä, kun ei tiedä minkälainen vastaanotto on tiedossa. Oliko iskä juonut, olivatko hänen hermonsa kireällä. Kun ystävä sai kotona yllättäen huudot, ei Ramanda enää halunnut viedä ystäviään kotiin.

Lotta pelkäsi usein perjantaisin, saako viettää perheen kanssa rauhallista iltaa tv:tä katsoen vai tuleeko autotallissa ryppäämässä ollut isä mesoamaan äidille, jolloin hän joutui kuuntelemaan uhkaavaa huutoa oman onnensa nojaan peloissaan. Yhdessäolon tilalle tulikin yksinäisyys ja kasa muita tunnelukkoja. Kokemus siitä, että omilla tarpeilla ei ole väliä.

Jatkuva tarpeiden laiminlyönti lapsuudessamme johti merkityksettömyyteen. Koska meillä oli tarve tulla näkyviksi ja saada rakkautta, kuten jokaisella ihmisellä, johti se pakonomaiseen tarpeeseen onnistua. Koska pelkkä olemassaolomme ei riittänyt, ajattelimme, että ehkä onnistuminen erilaisissa asioissa tekisi meistä näkyviä ja riittäviä. Onnistuimme kilpaurheilussa, koulussa ja kotitöissä.

Kerran jollei useamminkin Lotta istui autossa alkolisti-isänsä kyydissä, kun tämä ajoi tien laidasta toiseen. Hän puristi rystyset valkoisina ainoana turvanaan ja rakkautena pitämäänsä jäätelöä, jonka isä oli hänelle ostanut lievittääkseen syyllisyyttä ja häpeää juomisestaan. Tämän kaltaiset tapahtumat johtivat siihen, että kun Lotta olisi aikuisena kaivannut turvaa ja rakkautta, haki hän sitä opitun mallin mukaan ruoasta. Ruoka oli myös hänelle helppo asia kontrolloida. Kontrolloinnin tarve johtui lapsuudessa koetusta pelosta ja turvattomuudesta. Ruoasta, jonka hän yhdisti alitajuisesti rakkauteen, tuli hänelle kielletty asia, sillä hän luuli isänsä käytöksen vuoksi, ettei ollut rakkauden arvoinen. Syömishäiriössäkin näkyi näkymättömyyden, piiloutumisen tarve: mitä pienempi ja vähemmän Lotta koki olevansa, sitä enemmän turvassa hän kuvitteli olevansa.

Alkoholistin lapsena kasvaminen näyttäytyy vanhemmiten monin eri tavoin. Pohjalla ovat kuitenkin samanlaiset turvattomuuden, hylkäämisen, riittämättömyyden ja häpeän kokemukset. Alkoholistin läheiset sairastuvat läheisriippuvuuteen. Läheisriippuvuus on ilmiö, jossa ihminen on pakonomaisen riippuvainen muista ihmisistä ja asioista. Lapsi ei saa alkoholismikodissa riittävää rakkautta ja hänen itsetuntonsa ei kasva terveelle pohjalle, mikä johtaa helposti turvan ja hyväksynnän hakuun ulkopuolelta.

Koska koimme lapsuudessamme vanhempien taholta hylkäämistä lukuisia kertoja, olemme pelänneet sitä kovasti aikuisenakin. Hylätyksi tulemisen pelko on usein alitajuinen, minkä takia emme ole aina aikuisena ymmärtäneet, miksi parisuhteet ja elämänmuutokset eivät onnistu tai ovat hankalampia kuin ne monelle muulle näyttävät olevan.

Meidän ihmisten toiminta on usein hyvin tiedostamatonta. On hyvä alkaa kyseenalaistamaan, miksi asioita tekee. Me olemme esimerkiksi tiedostamattomina toimintamme syistä suorittaneet töitä ja yrittäjyyttä yli omien voimavarojemme ja omaa hyvinvointiamme laiminlyöden niin, että emme ole lopulta enää kyenneet työntekoon. Elämän kontrollointiyritykset ovat näyttäytyneet meille myös liikunnan kautta. Olemme suorittaneet liikuntaa niin, että se on johtanut pitkäaikaisiin loukkaantumisiin. Pysähtyminen on ollut usein vaikeaa, kun lapsuuden tunnelasti on halunnut tulla pintaan, emmekä ole osanneet ottaa sitä vastaan, kun uskallus ja työkalut siihen ovat puuttuneet. Sen sijaan olemme masentuneet kerta toisensa jälkeen seurauksena kaikista käsittelemättömistä asioista ja yli omien voimavarojemme tekemisestä. Masennukset ovat lakanneet vasta asiat kohtaamalla.

Suorittaminen voi näkyä muillakin elämän osa-alueilla. Onko sinun kalenterisi aina täynnä kaikenlaista puuhaa vai osaatko aidosti nauttia pysähtymisestä ja olemisesta? Harva traumaattisen lapsuuden elänyt osaa nauttia hiljaisuudesta. Olemme oppineet, että kuitenkin vain hiljaisuudessa voit kuulla itsesi ja todelliset tuntosi. Hiljaisuutta tarvitaan eheytymiseen.

Toisaalta olemme aikuisina lamaantuneet monesti, kun olisi pitänyt toimia, emmekä ole saaneet mitään aikaiseksi. Syynä lamaantumiselle ovat taas lapsuuden pelot. Haavoittunut sisäinen lapsi jää mieluummin turvakseen rakentamaansa sisäiseen poteroon kuin lähtee maailmalle, vaikka aito, haavoittumaton osa itseä lähtisi mielellään maailmalle ja tulisi näkyväksi koko kauneudessaan ja kaikessa osaamisessaan.

Rajojen asettaminen on ollut meille monesti vaikeaa. Emme ole oppineet kuuntelemaan tarpeitamme, emmekä siksi ole osanneet elää niiden mukaan. Emme oppineet vanhemmiltamme, kuinka asettaa rajat. Opimme sen sijaan, ettei se ole turvallista. Opimme miellyttämään, ettemme saisi huutoja. Miellyttäminen on ollut yksi keino pysyä mahdollisemman näkymättömänä. Tämä lapsuuden selviytymismalli on näkynyt ihmissuhteissamme myös aikuisena.

Onneksi rajojen vetämistä voi harjoitella. Jokaisella meistä on oikeus ja mahdollisuus tulla kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi. Muutos lähtee meistä itsestämme. Muiden ihmisten käytös ja se, miten maailma meille näyttäytyy, muuttuu vain sisäisen muutoksen myötä. Ei tunteita pakenemalla.

Alkoholistin lapsen voi olla hankala tunnistaa läheisriippuvainen käytös itsessään, koska se on niin normaalia yhteiskunnassamme. Haemme usein hyväksyntää ulkopuolelta, kun emme osaa tarjota sitä riittävästi itsellemme. Moni on kokenut vanhempiensa taholta laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua ja muuta rakkaudetonta, tiedostamatonta käytöstä. Siksi moni törmää aikuisuudessa samankaltaisiin haasteisiin kuin me, vaikka ei olisi kasvanut alkoholismikodissa. Vanhemmat eivät ole pystyneet toimimaan paremmin parantamatta omia haavojaan.

Moni myös pitää alkoholisteina vain kadulla elävia “puliukkoja”. Näin ei kuitenkaan ole. Suomessa on päihdehoitokeskus Kantamon mukaan noin 400 000 alkoholistia. Alkoholismisairaudesta heidän lähipiirissään kärsii noin kaksi miljoonaa läheistä. Kyseessä on siis merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Onhan suomalaisilla sellainen mainekin, että täällä juodaan reilusti ja hukutetaan murheita pulloon. Maine ei ole syyttä.

Olemme tajunneet vasta vanhempana, että elimme alkoholismikodissa. Lapsina pidimme sitä normaalina, sillä eihän meillä ollut tietoa paremmasta. Jos lapsuuden kodissasi on ollut alkoholin käyttöä ja sinulla on edellä kuvaillun tyylisiä oireita, tiedäthän, että on muunkinlainen, kevyempi tapa elää. Me autamme sinua mielellämme tiellä kohti eheämpää itseäsi ja omannäköistäsi elämää.

Lue seuraavasta artikkelista, mikä auttaa parantamaan alkoholismikodin jättämiä jälkiä.

Tämän artikkelin ovat kirjoittaneet Ramanda Andersson ja Lotta Kvist.

 

Tutustu tästä tarjoamaani Apua alkoholistin läheiselle -kokonaisuuteen ja lähde parantamaan alkoholismin sinulle jättämiä jälkiä.

April 26, 2019 In Henkisyys

Saat haluamasi poistamalla esteet mielestäsi

Luomme todellisuutemme ajatuksillamme – halusimme tai emme – joko tietoisesti tai tiedostamattomasti. Ajatuksia on noin 65 000 päivässä ja suuri osa niistä on alitajuisia. Jos haluat luoda sinulle mieluisia asioita, eikä se tunnu onnistuvan, on ensiarvoisen tärkeää tulla tietoiseksi mielensä sisällöstä ja muokata sitä siihen suuntaan, että se alkaa toimia hyväksesi – ei sinua vastaan.

Haluamalla asioita olemme puutteen eli pelon energiassa. Pelkkä haluaminen ei auta meitä luomaan haluamaamme. Voimme elää vain joko rakkaudesta tai pelosta, runsaudesta tai puutteesta käsin. Uskoa, että meillä on tai meillä ei ole. Sitä, mihin uskomme, vahvistuu ja tilaamme maailmalta lisää sellaista todellisuutta. Vedämme puoleemme sitä, mitä kulloinkin värähtelemme. Ihan kaikki on energiaa ja värähtelyä.

Pelko ja muut negatiiviset tunteet ovat matalavärähteistä energiaa. Jos sinussa on paljon tällaisia energioita, mieluisan elämän luominen on haastavaa.

Niin sanotuissa henkisissä ja tietoisissa piireissä puhutaan paljon manifestoimisesta, jolla tarkoitetaan ajatusten tietoista ilmentämistä fyysiseen todellisuuteen; luomista. Kerron teille oman kokemukseni siitä, miten saada luomisprosessi rullaamaan.

Näin moni opettaa manifestaamista

Youtube on täynnä videoita, joissa opetetaan muun muassa affirmoimaan, visualisoimaan ja kirjoittamaan, mitä haluat saadaksesi sen. Siellä opetetaan muun muassa kahden lasin tekniikkaa ja manifestaamista nukkuessa. Opetetaan, että käyttäydy aina kuin toiveesi olisi jo toteutunut. Ei ole kuin tämä hetki; siksi on tärkeää tuntea saavuttaneensa haluamansa jo nyt.

On tärkeää luottaa, että mielessä luodut asiat ilmaantuvat aikanaan, vaikka siinä kestäisikin ja ottaa konkreettisia askeleita kohti unelmien toteutumista.

Riittävätkö affirmoiminen, visualisoiminen ja kirjoittaminen?

Nämä ovat oikeita ja mitä todennäköisemmin toimivia neuvoja (lasitekniikkaa en ole kokeillut). Käytän itsekin affirmaatioita, visualisointeja ja kirjoittamista. Mieli toimii kuvina, joten asioiden näkeminen on manifestaamisessa tärkeää. Olen kuitenkin sortunut viime vuosina ajattelemaan monesti puutteesta käsin, kun en ole nähnyt manifestaatioitani vielä fyysisessä todellisuudessa. Olen tuntenut epäuskoa asioiden ilmaantumisesta. Näin ollen olen tahtomattani kumonnut mielelläni sen, mitä olen ensin niin kovasti yrittänyt luoda. Enkä sano, että yksi negatiivinen ajatus voisi vesittää kaiken. Jos alitajunnassa piilee kuitenkin voittopuolisesti estäviä tekijöitä, estävät ne tietoisen mielen luomisyritykset.

Joskus pelkkä tosissaan ajateltu ajatus voi saada aikaan sen, että asiat alkavat rullata niin, että saat haluamasi. Saamme kaiken, minkä saamiseksi meissä ei ole esteitä; minkä kanssa värähtelymme mätsää. Valaistunut ihminen manifestaa vaivattomasti, koska hän värähtelee hyvin korkeaa energiaa ja on poistanut esteet itsestään. Valtaosa ihmisistä ei kuitenkaan ole valaistuneita ja näin ollen meiltä muilta löytyy enemmän tai vähemmän esteitä. Saatamme tarvita muiden ihmisten apua mielen solmujen avaamiseen ja manifestaatioiden loppuun saattamiseen.

En koe, että pelkkä tietoinen ajattelu, visualisoiminen ja kirjoittaminen riittäisi ainakaan minulle isompien asioiden aikaansaamiseen. Minussa on ollut sen verran esteitä (matalia värähtelyjä), jotka ovat saaneet aikaan sen, että fyysisen terveyden takaisin saaminen, täydessä rakkaudessa ja runsaudessa eläminen ei ole onnistunut. Mieli onkin sen verran epästabiili kaveri, että jollei sitä ole yhtään koulinut, näiden asioiden saavuttaminen on monelle hankalaa. Oikeita asioita tekemällä ne ovat kuitenkin täysin saavutettavissa olevia asioita. Toiset eivät ole toki alun perinkään saaneet sellaisia alitajuisia ohjelmointeja, että ohjelmoinnit estäsivät heitä manifestaamasta haluamansa.

Värähtelyä nostamalla tuloksia

Olen huomannut, että elämänsä tietoisessa luomisessa on äärimmäisen tärkeää uskoa olevansa eri asioiden arvoinen. Muuten ne eivät toteudu. Syyt arvottomuuden tunteille taas löytyvät lapsuudesta. Lapsuuden tapahtumien vaikuttimia saattaa joutua perkaamaan mielestään vuosia ennen kuin isommat asiat alkavat ilmentyä fyysisyyteen. Suosittelen sellaista perkaamista, kuten regressioterapia, jonka avulla alitajunnassa piilevät tunteet saa oikeasti lopullisesti pois. Vertailun vuoksi en itse ainakaan koe, että esimerkiksi psykoterapialla pääsisi lähellekään samaan.

Käytän regressioterapian lisäksi energihoitotekniikoita ja satunnaisesti muita vastaavanlaisia metodeja, jotka oikeasti poistavat unelmieni toteutumisen estävät uskomukset ja nostavat tehokkaasti värähtelyä. Teen parhaillaan töitä esimerkiksi rakkauden vastaanottamisen pelon kanssa. Kun olen pyyhkinyt sen lopullisesti pois järjestelmästäni, ei tarvitse enää huolehtia, että minulla olisi negatiivisia tiedostamattomia ajatuksia, jotka estäisivät tulokseni.

Ulkomaailma muuttuu sisäisen maailman vanavedessä

Energiaparannustekniikat ovat valtavan arvokas apu sisäiseen muutostyöhon. Niiden (ainakin hyvien sellaisten) säännöllinen käyttäminen muuntaa niin ihmisen sisäisen kuin ulkoisen maailman. Ulkoinen maailmasi muuttuu sitä myötä, mitä korkeampaa energiaa värähtelet eli mitä paremmin olet purkanut negatiiviset ohjelmointisi ja tranformoinut energiasi alkuperäiseen tilaansa rakkaudeksi. Silloin maailma toimittaa sinulle ilomielin runsauttaan.

Luotan tietoista luomisprosessia vielä enemmän siihen, että korkein itseni osaa manifesteta paljon paremmin kuin tietoinen mieleni. Vähintään moni asia on ennalta määrätty, ja meitä johdatetaan niitä kohti. Miksi siis stressata. Asioiden tapahtumista ei kuitenkaan auta se, että luomme mielessämme vastustusta eli esimerkiksi epätoivoisesti haluamme jotakin. Ennemmin harjoittelen antaumista; uskon siihen, että ulkomaailma auttaa minua, sillä se on luonteeltaan avulias.

Millaisia ovat mielesi esteet?

Joillekin rukous voi tuntua oikealta tavalta manifestata. Rukoilit sitten Jumalaa, luojaa, universumia, alkulähdettä, henkeä, energiaa tai mitä vaan; sillä ei ole väliä. Ihmiset käyttävät samasta asiasta eri nimiä. Tiedä rukoillessasi, että olet itse oman elämäsi luoja, eikä Jumala – tai miksi sitä kutsutkaan – ole sinusta ulkopuolinen asia.

Tiedä, myös että saadaksesi haluamasi sinun on hyvä pystyä haluamaan samoja asioita myös muille. Mitä enemmän haluat auttaa muita saamalla jotakin ja tuottaa arvoa heille sen avulla, sen parempi.

Paras affirmaatio on, että sinulla on jo kaikki tarvitsemasi ja haluamasi. Voitko uskoa sen?

Luotko elämääsi tietoisesti? Millaisia ovat mielesi esteet? Uskotko olevasi hyvän arvoinen? Mikä seisoo sinun ja unelmiesi tiellä?

Jos tuntuu, että mieluinen manifestointi ei onnistu tai haluat terästää, mitä haluat ja miten saat sen, tervetuloa energiahoitoon, regressioterapiaan ja valmennukseen. Energiahoitoa ja regressiota käytetään negatiivisten ohjelmointien muuntamiseen ja purkamiseen ja valmennuksen avulla suunnataan katse kohti tulevaa. Eheytä sisäistä lastasi -valmennukseen voi yhdistää niin valmennusta kuin molempia hoitomuotojakin. Yksittäisen valmennustunnin sisältö määräytyy sinun tarpeesi mukaan.

April 17, 2019 In Henkisyys

Varjosi kohtaamalla kasvatat kykyäsi rakastaa

Jokaisella ihmisellä on varjopuoli. Se edustaa sitä alitajuista osaa itsestämme, josta emme ole tietoisia. Psykiatri ja analyyttisen psykologian perustaja Carl Jung käytti varjo-käsitettä kuvaamaan juuri näitä piilossa olevia persoonallisuuden osia. Usein varjo pitää sisällää asioita, joita emme halua nähdä, sillä miellämme nuo asiat negatiivisiksi.

Kannamme tälläisia ei-rakkaudesta kumpuavia asioita eri mittasuhteissa sisällemme. Haluaisimme mieluummin nähdä itsemme vain hyvässä valossa, sillä omien huonojen puoliensa kohtaaminen pelottaa ja hävettää. Saatamme jopa osoitella muita sormella ja vihata heidän huonoja puoliaan haluamatta myöntää, että ne ovatkin vain peili meistä. Loppujen lopuksi mikään ei ole automaattisesti hyvää tai pahaa, vaan me itse annamme asioille merkitykset.

Piilossa olevat puolemme voivat kuitenkin sisältää positiivisiakin asioita, joita esimerkiksi huonosta itsetunnosta kärsivä ihminen ei osaa nähdä itsesssään. Hän ei saata nähdä olevansa vaikkapa äärimmäisen fiksu ja kyvykäs. Hänen – kuten kaikkien muidenkin – varjo on alkanut syntyä lapsuudessa, kun emme ole tulleet nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin olemme.

Meissä jokaisessa asuu sisäinen lapsi, nainen ja mies. Kaikki nämä osat ovat alkaneet kehittyä lapsuudessa sen perusteella, millaista kohtelua olemme vanhemmiltamme tai kasvattajiltamme saaneet sekä millaista kanssakäymistä olemme nähneet äitimme ja isämme välillä. Jos biologiset vanhempamme eivät ole kasvattaneet meitä, olemme saattaneet ottaa naisen ja miehen mallin kummeista, isovanhemmista tai jostakusta muusta. Jos oma äiti tai isä ei ole ollut lapsuudessa elämässämme, koemme todennäköisesti jonkinlaista etäisyyttä näihin sisäisiin osiimme. Silloin myös sisäisen lapsi kokee vanhempiinsa yhteyden puutetta.

Meissä kaikissa on eri mittasuhteissa esimerkiksi vihaa, ehkä katkeruutta. Ulospäin kiltiltäkin vaikuttava ihminen voi kantaa sisällään paljon vihaa, jota ei osaa ilmaista, koska ei lapsena saanut tehdä niin.

Saatamme olla kateellisia, jos uskomme, ette emme riitä tai meille riitä. Ehkä koemme itsemme joissain tilanteissa ylimielisiksi, mukamas paremmiksi kuin muut. Todellisuudessa koemme silloin rakkauden puutetta sisimmässämme. Ehkä uhriudumme, jos koemme kohdanneemme vääryyttä. Silloin emme osaa ottaa vastuuta itsestämme ja tunteistamme. Saatamme käyttäytyä itsekkäästi. Taas taustalla piilee jonkinlainen rakkauden puute. Ei kenelläkään muuten olisi tarvetta olla itsekäs. Terve itsekkyys on mielestäni toki vain hyvä juttu.

Saatamme puhua pahaa muista ja valittaa asioista. Saatamme olla sodassa itseämme vastaan. Kannamme kaikenlaisia elämänkokemuksistamme kertyneitä tunteita sisällemme. Paljon niistä on piilossa pinnan allan tiedostamattomassa mielessä.

Koimme ehkä lapsuudessa, että tietyt osat itsestämme täytyi piilottaa, kun niitä ei haluttu ja osattu ottaa vastaan. Siitä syntyi muun muassa riittämättömyyden ja arvottomuuden tunnetta sekä vihaa. Ne taas vaikuttavat alitajunnasta siihen, miten kohtelemme itseämme ja muita ihmisiä. Varjomme piilottaminen ei siis ainakaan auta meitä elämään tietoisempaa, onnellisempaa ja vapaampaa elämää.

Niin kauan kuin olemme tiedostamatta jotain, emme voi myöskään parantaa sitä. Asiat eivät parane sillä, että kiellämme ne, yritämme järkeistää tunteita ja annamme niiden pysyä piilotajunnassa.

Samalla kun tulemme tietoisiksi sisäisen lapsemme, miehemme ja naisemme tunteista ja käytösmalleista ja parannamme niitä, integroimme varjomme osaksi itseämme. Varjo täytyy nimenomaan integroida osaksi itseään – ei taistella sitä vastaan. Vain rakkaus ja myötätunto voivat pienentää ja muuntaa varjoa.

Olemme kaikki tällä pallolla hyväksymässä itsemme ja varjoamme, jotta valomme voisi loistaa kirkkaana. Me kun pohjimmiltamme olemme valoa.

Olen itse tutustunut ja onnistunut parantamaan noita kolmea sisäistä aspektiani; lasta, naista ja miestä. Eritoten lapsen ja miehen parantaminen on pienentänyt huonoksi mieltämiäni puolia. Tällä hetkellä varjotyöni on omaan voimaan nousemista eli kohdallani omien hyvien puolieni oppimaan näkemistä. Se tapahtuu eritoten sisäistä lasta hoivaamalla ja feminiiniseen voimaani nousemalla.

Enää en kiellä mitään puolta tai minkäänlaisia tunteita itseältäni. Jos tietoisuuteeni nousee jotain ei-rakkaudesta kumpuavaaa, en paina sitä alas, vaan otan sen vastaan. Tunteet paranevat, kun ne tunnetaan uudelleen.

En ole ihmismuodossani täydellinen, eikä ole kukaan muukaan. Ei tarvitsekaan olla. Olemme täällä kasvamassa ja kehittymässä. Täydellisyyden tavoittelu kumpuaa rakkauden puutteesta. Sen saa loppumaan, kun poistaa lapsuudesta lähtien syntyneet esteet itsensä rakastamisen tieltä ja alkaa sitä myötä tuntemaan, että riittää sellaisena kuin on.

Jos haluat tulla tietoisemmaksi itsestäsi ja muuntaa rakkaudeksi itsestäsi niitä osia, jotka eivät vielä ole rakkaudessa – toisin sanoen tehdä varjotyötä, ole rohkeasti yhteydessä. Parhaat tarjoamani palvelut tähän tarkoitukseen ovat regressioterapia ja energiahoito yhdessä. Tarjoan myös sisäisen lapsen hoitovalmennusta, johon molempia voi sisällyttää.

March 1, 2019 In Henkisyys

Kuka lohduttaisi sisäistä lastasi?

Vaikka olisimme ikämme puolesta aikuisia ja näyttäisimme fyysisesti siltä, olemme kuitenkin sisältä usein hyvin keskenkasvuisia. Meissä kaikissa asuu sisäinen lapsi, jota meidän ei tulisi unohtaa, jos haluamme voida hyvin.

Keskenkasvuisuutemme ilmenee monin tavoin: saatamme esimerkiksi loukkaantua helposti muiden sanomista ja tekemisistä, kun reagoimme niihin sisäisen lapsen rakkaudettomuuden haavojen kautta. Meistä voi esimerkiksi olla vaikea luottaa itseemme, muihin ihmisiin ja siihen, että elämä kantaa. Saatamme kokea itsemme eri tilanteissa muun muassa epävarmoiksi, pelokkaiksi, riittämättömäksi, hylätyiksi, vihaisiksi ja hävetä. Meillä on monenlaisia vääriä uskomuksia itsestämme ja elämästä. Reagoimme elämän tapahtumiin sisäisen lapsen kautta, sillä mielemme on ohjelmoitu ulkopuolelta jo 6–7-vuotiaaksi mennessä. Nuo ohjelmoinnit vaikuttavat koko ajan kaikkeen elämässämme. Myös kohdussa viettämämme aika on vaikuttanut meihin. Reagointi vähenee ja poistuu pikkuhiljaa sitä mukaan, kun saamme sisäistä lastamme parannettua.

Mikäli emme ymmärrä alkaa hoivata lasta ajoissa, saattaa se johtaa psyykkiseen ja/tai fyysiseen sairastumiseen tai vammauttamiseen, kuten itselläni kävi. Elämä tarjoilee meille mahdolllisuuksia parantua haavoistamme eri tilanteiden ja ihmisten avulla. Jos emme kuitenkaan kuule ajoissa sisäisen lapsen itkua, voi lopulta käydä jotain peruuttamatonta. Elämä saattaa vaikka päättyä ennen aikojaan jonkun sairauden myötä.

Sairauksien lisäksi myös riippuvuudet ovat sisäisen lapsen keinoja kertoa, että hän tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa. Riippuvaisena emme ole yhteydessä häneen, emmekä voi olla silloin syvästi yhteydessä keneenkään muuhunkaan.

Jokainen hyötyy sisäisen lapsen hoitamisesta, sillä jokainen on kokenut lapsuudessaan edes pieniä traumoja. Traumalla tarkoitan tilannetta, jossa ei ole ollut rakkautta. Rakkaudenosoitusten uupuminenkin aiheuttaa lapselle luonnollisesti rakkaudettomuutta. He, joilla on ollut paljon turbulenssia elämässään lapsena, kohtaavat sitä haavojensa vuoksi helpommin myös vanhempana.

Sen sijaan, että annamme sisäisen lapsen elää unohduksissa, voimme miettiä, miten rakastava isä tai äiti hänestä huolehtisi. Meillä on mahdollisuus toimia niin itse itseämme kohtaan huolimatta siitä, miten vanhempamme ovat toimineet meitä kohtaan. Omilta vanhemmiltaan kun tuskin saa myöhemminkään sitä, mitä olisi kaivannut enemmän nuorempana. He eivät pysty antamaan sitä, jolleivat ole parantaneet omaa sisäistä lastaan.

Kun aloin hoitaa pientä itseäni, en kokenut pystyväni löytämään itsestäni sellaista rakastavaa äitiä, jota tämä keskenkasvuinen osa olisi kaivannut. Koin kuitenkin huomattavasti helpommaksi rakastaa mielikuvaa itsestäni lapsena kuin aikuista itseäni, jota pidin lapsen haavojen vuoksi kovin viallisena.

Pikkuhiljaa aloin huomata, milloin sisäinen lapseni otti minussa vallan. Opin, miten minun tuli niissä tilanteissa tukea häntä vastuullisena aikuisena. Ymmärsin, että ei pidä päästää lasta tekemään yksin asioita, joita hän ei osaa. Aloin löytää henkisten harjoitusten ja niistä seuranneen sisäisen puheen muutoksen myötä itsestäni tarvitsemaani äitiä. Meissä jokaisessa asuu sisäisen lapsen lisäksi myös sisäinen nainen ja mies, jotka ovat saaneet paljon vaikuttimia omilta vanhemmiltamme ja kasvattajiltamme. Olen kirjoittanut sisäisestä miehestä ja naisesta blogipostauksen.

Päädymme helposti hakemaan lapsena vaille jäätyä rakkautta romanttisista suhteistamme ja ehkä myös omilta lapsiltamme. Kohtaamme silloin helposti haasteita, sillä eihän lapsen kuulu toimia vanhempana vanhemmalleen. Jos taas laittaa kaksi hyvin rikkinäistä ihmistä (rakkautta vaille jäänyttä lasta) yhteen, siitäkin syntyy haasteita.

Emme voi aikuisina vierittää vastuuta keskenkasvuisuudestamme muiden harteille. Eheydymme toki myös ulkopuolelta saadun rakkauden ja hyväksynnän avulla. Emme voi kuitenkaan olettaa, että saisimme sellaista aina ja tarpeeksi sieltä, mistä yritämme sitä saada. Jos emme pärjää omin ja lähipiirin voimin, voimme pyytää lapsen hoitoon ulkopuolista apua.

Sisäinen lapsi edustaa meissä myös muun muassa iloa ja leikkisyyttä. Kun katsoo korkeassa tietoisuudessa eläviä ihmisiä, kuten vaikkapa Dalai Lamaa, huomaa, kuinka heillä on edelleen lapsenmielisyys tallella. Tekemällä sisäistä työtä voimme palauttaa lapsen rakkauden, leikkisyyden, ilon, läsnäolon ja luottamuksen elämään.

Minulla on tarjolla yksilötyöskentelynä Eheytä sisäistä lastasi -valmennus-hoitopaketti sekä energiahoitoa ja regressioterapiaa lapsuuden haavojen parantamista varten. Regressioterapian avulla voi palata alitajuisesti vanhoihin tapahtumiin niiden selvittämiseksi tunne-, ajatus- ja fyysisellä tasolla. Sisäinen lapseni on kokenut energiahoidosta ja regressioterapiasta kaikista eniten hyötyä kasvamisessa ja eheytymisessä.