Ehjäksi | mieli
179
archive,tag,tag-mieli,tag-179,qode-social-login-1.0,qode-restaurant-1.0,ajax_fade,page_not_loaded,,select-theme-ver-4.4.1,wpb-js-composer js-comp-ver-5.5.4,vc_responsive

7 vinkkiä positiivisempaan ajatteluun

Tässä vinkkini ajattelun muuttamiseksi negatiivisesta parempaan päin.

Kyseenalaista jokainen negatiivinen ajatus

Mielen sisältö on tullut meihin ulkopuolelta viiden aistimme kautta. Näin ollen se ei oikeasti edes kuulu meihin, eikä sen negatiivisuus ole totta. Kyseenalaista siis jokainen negatiivinen ajatus. Kysy itseltäsi, onko tämä ajatus totta? Tiedätkö varmasti, että se on totta? Mitä teet tai mitä tapahtuu, kun uskot niin? Kuka olisit ilman tätä ajatusta? Kun et enää samaistu mielen kertomiin ikäviin tarinoihin, kärsimys loppuu ja voit tuntea itsesi vapaaksi.

Sano tunteelle ”kyllä”

Ala sanomaan mielessäsi ”kyllä”, kun ikävä tunne pyrkii pintaan. Jatka sen hokemista niin kauan kunnes tunnet mielesi tyyntyneen. Tunne on ajatuksen seuraus. Emme yleensä halua tuntea negatiivisia tunteita, joten mielellämme pakenemme niiden kohtaamista ja alamme tehdä jotain muuta. Kokeileppa kuitenkin päinvastaista; päätäkin ottaa tunne vastaan, pitele sitä hetki ja anna sen mennä. Ole kiitollinen, että tunne näyttäytyi sinulle, mutta tiedosta, että negatiivisista tunteista kiinni pitäminen ei vie sinua eteenpäin.

Meditoi

Yksi tehokkaimpia tapoja muuttaa ajatteluaan tehokkaampaan on meditoida säännöllisesti. Meditatiivinen tila on läsnäolon tila. Sinun ei tarvitse välttämättä istua silmät kiinni risti-istunnassa meditoidaksesi. Meditoiminen ei tarkoita, että ei saa ajatella mitään. Se tarkoittaa, että hiljennyt itsesi äärelle kuulemaan, mitä sisältäsi nousee ja otat sen vastaan. Pyrit tarkastelemaan ajatuksia ja tunteitasi ikään kuin ulkopuolelta. Älä identifioidu niihin. Et ole ne. Anna niiden virrata. Voit vaikka kuvitella silmät kiinni laittavasi jokaisen sisältäsi nousevan tunteen/ajatuksen ohitsesi lipuvalle pilvelle.

Itke tai pura muuten tunteita

Monelle voi tuntua vaikealta itkeä ja purkaa negatiivisia tunteita. Moni ei ole oppinut tunteen käsittelytaitoja lapsena. Olemme sulkeneet sisäämme paljon elämänkokemustemme mukanaan tuomaa negatiivisuutta, mutta emme tiedä mitä tehdä sille. Alitajunnassamme piilevät negatiiviset tunteet aiheuttavat negatiivisen ajattelun.

Jos kuitenkin joskus koet, että itku pyrkii pintaan esimerkiksi meditoidessasi, anna sen tulla sen sijaan, että vastustelisit. Negatiivisten tunteiden purkaminen sisältään on tehokkaimpia tapoja muuttaa elämää parempaan suuntaan. Sitä myötä myös mieli hiljenee ja läsnäolo mahdollistuu entistä paremmin.

Hakkaa vaikka tyynyä tai säkkiä vihan vallassa tai mene huutamaan metsään. Voit myös pyytää ikävältä tuntuvaa tunnetta istumaan tuolille eteesi. Sulje silmäsi. Kuvittele eteesi tuoli. Pyydä tunnetta, jonka tunnet kehossasi istumaan tuolille. Kiinnitä huomio siihen, miltä tunne näyttää. Kysy siltä, mikä tai kuka sinä olet? Kuuntele vastaako se sinulle jotakin. Kysy siltä, mikä viesti sillä on sinulle? Kuuntele taas vastaus. Kysy seuraavakssi, milloin minä olen tarvinnut sinua ensimmäisen kerran. Kuuntele taas mahdollinen vastaus. Sitten voit kysyä tarvitsenko minä sinua vielä? Lopuksi voit sanoa ”hyväksyn sinut juuri sellaisena kuin sinä olet” niin monta kertaa kuin koet tarpeelliseksi. Voit sanoa vielä, esimerkiksi että ”annan itselleni anteeksi” niin monesti, että mielesi on taas rauhoittunut.

Kiinnitä huomio kiitollisuuteen

Voit muuttaa negatiivisen mielentilan positiiviseksi olemalla kiitollinen. Kun tuntuu pahalta, muistuta itseäsi kaikesta siitä, mikä elämässäsi on hyvin – pienistäkin asioista. Vaikka siitä, että olet elossa.

Kiitollisuuden lisäksi voit ajatella muitakin positiivisia asioita. Ajattele jokaista negatiivista ajatusta kohden esimerkiksi kaksi positiivista ajatusta.

Vahvista hyvää itsessäsi ja uskottele asioiden olevan hyvin

Elämä näyttäytyy meille niin, miten ajattelemme ja millaista tarinaa itsellemme kerromme. Muistuta siis itseäsi päivittäin mielessäsi tai kirjoita ylös, mikä kaikki elämässäsi on hyvin. Voit kirjoittaa myös asioita, joiden toivoisit olevan toisella lailla. Kirjoita kuitenkin kaikki preesensissä; ikään kuin haluamasi olisi jo toteutunut. Se auttaa asioiden toteutumisessa. Mitä haluaisit juuri nyt sinulle sanottavan? Sano se itse itsellesi.

Hyvän uskottelulla en kuitenkaan tarkoita, että kannattaisi sivuuttaa negatiiviset tunteet. Ota ne vastaan silloin, kun ne näyttäytyvät ja puhu sen lisäksi mielessäsi mukavia asioita itsellesi.

Käytä ammattiapua

Positiivisempaan ajatteluun voi saada apua muun muassa energiahoidosta, regressioterapiasta, henkisen hyvinvoinnin valmennuksesta, psykoterapiasta ja ylipäätään täydentävistä hoidoista. Voit opiskella niitä itsekin ja auttaa itse itseäsi. Keho ja mieli ovat vahvasti yhteydessä, eivätkä tunteet asusta vain komentokeskuksessamme päässä. Ne ovat ympäri kehoamme. Siksi kehon hoitamisesta on apua myös mielenmaiseman kanssa. Kokeile niitä asioita ja valitse auttajiksesi ne ihmiset, joista sinulle tulee hyvä tunne eli intuitio.

8 aamurutiinia, joiden avulla teet päivästäsi paremman

Tekemällä aamustasi mieluisan varmistat, että loppupäivä sujuu todennäköisemmin hyvin. Jos niin sanotusti nouset väärällä jalalla sängystä, stressaat heti päivän tapahtumista ja alat suorittaa niitä ilman oikeanlaista orientoitumista, saat todennäköisemmin huonompia tuloksia kuin jos olisit aloittanut aamusi tietoisesti ja kohdistanut energiasi oikein.

Tässä kahdeksan asiaa, joiden avulla virität mielesi ja kehosi valmiiksi päivää varten ja luot helpommin mieluista elämää.

Kiitä, että olet elossa

Kaikki ihmiset eivät nouse sängystä aamulla. Osa kuolee nukkuessaan. Älä siis ota elossa olemista itsestäänselvyytenä. Elämä on lahja, joka on toivottavaa käyttää viisaasti niihin asioihin, jotka tuntee sydämessään oikeiksi.

Kiitä ensimmäisenä silmät avatessasi, että olet elossa. Jos haluat, voit kiittää samaan syssyyn perheestäsi, läheisistäsi, työstäsi, terveydestäsi, rahoistasi, kodistasi ja niin edelleen. Minulla ainakin on tapana kiittää kaikista edellä mainitsemistani asioista plus asiakkaistani vähintään jossakin kohti päivää. Kiitän usein sellaisistakin asioista, joita minulla ei vielä ole. Kiitollisuus on helppo tapa saada lisää hyvää elämään. Se myös vie mielemme pois negatiivisuudesta, sillä on mahdotonta tuntea kiitollisuutta ja negatiivisia tunteita yhtä aikaa.

Päätä, että tästä tulee hyvä päivä

Pyrin itse joka päivä tekemään jotain itselleni ja useinmiten muillekin hyödyllistä, iloa ja rakkautta tuottavaa. Se, että eheytän itseäni, eheyttää kollektiivista tietoisuutta. Näin ollen teenkin joka päivä jotain kaikille hyödyllistä, vaikka en palvelisi asiakkaita tai tekisi jotain muuta konkreettisesti muiden hyväksi.

Otan heti aamusta intention luoda päivän aikana jotain hyvää. Jos väsyttää, eikä tarvitse välttämättä tehdä mitään, pelkkä oleminenkin voi olla sen päivän hyvä teko. Intention ottaminen elämässä ylipäätään on tärkeä juttu. Kaikki, mitä ihminen on koskaan luonut, on ollut ensin heidän mielessään. Täytyy siis tehdä päätös tekevänsä jotakin, menevänsä jotakin kohti saadakseen sen. Positiivinen suhtautuminen elämään luo parempaa elämää kuin päinvastainen. Se, mihin kiinnitämme huomiomme, kasvaa ja lisääntyy.

Meditoi

Meditoiminen ei tarkoita, että täytyy onnistua olemaan ajattelematta mitään. Meditaatio on sitä, että tarkkailee ajatuksiaan, ottaa vastaan sen mitä sisältään nousee ja pyrkii olemaan identifoitumatta siihen. Se on pesäeron luomista tietoisuuden, mielen ja kehon välille.

Tapoja meditoida on monia; voit esimerkiksi alkaa seurata silmät kiinni hengitystäsi nenän päästä vatsan pohjaan. Vaikkapa Youtubesta löytyy monia ohjattuja meditaatioita. Itsekin ohjaan asiakkaille meditatiivisia mielikuvamatkoja. On olemassa myös aktiivisia liikemeditaatioita.

Voit myös pitää pienen syvähengityssession heti aamulla ja saada näin energiat kiertämään kehossasi paremmin. Voit esimerkiksi hengittää nenän kautta voimakkaasti, melko nopeasti (tahtiin yy-kaa-yy-kaa) ja mahdollisemman yhtäjaksoisesti syvään sisään ja ulos esimerkiksi 5–15 minuuttia tai sen verran kuin jaksat. Älä säikähdä, jos alat itkeä tai nauraa. Se on hyvä juttu. Jos tuntuu, ettet itse osaa, kannattaa opetella ensin oikeanlaista hengitystä jostain tai jonkun avulla.

Itse käytän aamulla joskus ostamaani hypnoosiohjelmaa. Olen ottanut tavoitteekseni, että katson silloin yhden noin 20 minuutin hypnoosin, vaikka en kerkeäisi muuta. Omat energiahoitoni teen meditatiivisessa tilassa usein vasta iltapäivällä tai illalla, kun energiatasoni on luontaisesti parempi.

Näe tavoitteesi kuvina

Palauta myös silmät kiinni kuvina mieleen, mitkä ovatkaan tavoitteesi. Voit visualisoida niitä meditaation yhteydessä. Voit myös askarrella oman vision boardisi, aarrekarttasi, johon olet koostanut tavoitteesi tietyn asian suhteen tai esimerkiksi vuositavoitteet. Kannattaa pitää karttaa näkyvällä paikalla ja vilkuilla sitä säännöllisesti. Koska mieli toimii kuvina, sille on hyvä syöttää kuvia, jotta asioiden saavuttamien helpottuisi.

Kirjoita

Voit kirjoittaa esimerkiksi kymmenen kertaa, että ”Olen niin onnellinen ja kiitollinen, että…” ja täydentää lauseen haluamallasi tavalla.

Voit kirjoittaa joka päivä tärkeimpiä tavoitteitasi – olivat ne sitten päivän, viikon, vuoden tai pidemmän aikavälin tavoitteita. Muista kirjoittaa preesensissä, vaikka se tuntuisi hassulta. Ei nimittäin ole kuin tämä hetki. Tulevaisuus on vain mielikuvitusta. Näin maailma pystyy toteuttamaan toiveesi helpommin.

Voit vaikka kirjoittaa jääkapin oveen tai muuhun näkyvään paikkaan lapun, josa kerrot sen, miksi haluat tulla, mitä haluat olla muodossa ”minä olen…”.

Affirmoi

Voit toistaa edellisen kohdan kirjoituksiasi ääneen itsellesi joka päivä.

Peilin edessä itseään silmiin katsominen ja itselleen haluamansa ääneen sanominen on myös yksi lempirutiineistani. Monelle ei olla sanottu lapsuudessa asioita, joita he olisivat halunneet kuulla. Aikuisena voit korjata näitä vaille jäämisen haavoja sanomalla itse itsellesi niitä asioita, joita koet tarvitsevasi kuulla.

Joogaa

Myös joogaharjoitus potkaisee aamun hyvin käyntiin. Mikäli sinulla ei ole tiedossa sopivia liikkeitä, etsi Youtubesta viisi tiibetiläistä riittiä ja tee ne mahdollisimman säännöllisesti. Riiteillä sanotaan olevan moniä terveysvaikutuksia. Ole kuitenkin tarkkana, että tekniikkasi on kunnossa, ettei satu haavereita.

Lue kirjaa

Yksi aamurutiinivaihtoehto on lukea vaikka puoli tuntia jotakin hyödyllistä ja sinua kehittävää kirjaa.

Hyvä aamurutiinien pituus on sellainen, että jaksat ja kerkeät tehdä ne. Jos huomaat luistavasi tavoistasi, koska ne vievät liikaa aikaa, on syytä lyhentää niitä. Kannattaa valita aluksi yllä olevista vinkeistä vaikka vain yksi tai kolme asiaa, jotka teet säännöllisesti – mieluiten joka aamu. Kahden ensimmäisen kohdan tekemisessä ei ainakaan kestä kuin hetki. Voit herätä esimerkiksi 15 minuuttia aiemmin uusia kehittäviä tapojasi varten. Järjestät kyllä ajan, jos haluat. Älä kuuntele mielen tekosyitä. Jos uusi aamun aloitus jää joskus välistä, muista palata siihen, jotta siitä tulee sinulle oikeasti rutiiini.

On paljon hyödyllisempää keskittyä itseensä heti aamusta omia unelmia ajatellen, eikä esimerkiksi avata Facebookia ja alkaa selata, mitä muille kuuluu. Kerkeät sen myöhemmin.

Ruoka on syömishäiriöiselle rakkauden korvike

Minulla on noin kymmenen vuoden syömishäiriötausta. Sinä aikana olen tavannut myös monia muita syömishäiriöisiä ja entisiä syömishäiriöisiä. Syömishäiriöisiä yhdistää rakkauden puute itseään kohtaan.

Lise Bourbeau kirjoittaa kirjassaan Kuuntele kehoasi: Rakasta itseäsi, että naisten anoreksia johtuu äitisuhteen vaikeuksista ja sitä myötä oman naiseutensa hyväksymisen vaikeudesta. Itse ainakin pystyn entisenä anorektikkona löytämään tuon yhteyden, mutta en sano, että asia olisi aina näin. Kuitenkin feminiinipuoleemme liittyvä herkkyys on todennäköisesti usein anorektikolle ja muillekin syömishäiriöisille, myös miehille, vaikea hyväksyä itsessään.

Olen havainnut syömishäiriön taustalta löytyvän monesti myös lapsuuden turvattomuutta, joka on johtunut esimerkiksi alkoholismista perheessä. Oli syy mikä tahansa, kaikki tiet johtavat kuitenkin aina tavalla tai toisella rakkauden puutteeseen. Mitäpä me muuta täällä pohjimmiltamme enemmän haluammekaan kuin olla hyväksyttyjä ja rakastettuja, ja kohtaamme helposti haasteita, kun koemme, ettei elämässämme ole tarpeeksi rakkautta.

Mitä tutkimukset sanovat?

Hanna Ebelingin tutkielman mukaan murrosiän alkamisajankohta, erilaiset hormonit ja niiden pitoisuudet elimistössä, keskushermoston reseptorit sekä aivojen rakenteelliset erot ovat tutkimusten mukaan perinnöllisyystekijöitä, joilla voi olla vaikutusta syömishäiriön puhkeamiseen.

Perhetekijöistä keskeisesti vaikuttavat puolestaan vahvat sitoutumismekanismit, käsittelemättömät perheen kohtaamat menetykset, nuoren suhde vanhempiinsa, vanhempien perfektionismi sekä perheväkivalta ja alkoholismi.

Traumatausta on tutkimusten valossa varsin yleistä syömishäiriötä sairastavien keskuudessa. Erityisesti seksuaalinen hyväksikäyttö, raiskaus sekä fyysinen ja henkinen väkivalta nousivat esiin. Syömishäiriötä sairastavien yhteisiä persoonallisuuspiirteitä ovat tutkimustulosten mukaan perfektionismi, itsekeskeisyys, itsensä kielteinen arvottaminen, haasteet sosiaalisissa kanssakäymisissä sekä vaikeudet tunnistaa, tulkita ja kuvata omia tunteitaan.

Tarve laihduttaa lapsuuden rakkaudettomuutta

Olen omasta kokemuksestakin tullut siihen tulokseen, ett ruoka on syömishäiriöisille rakkauden ja usein turvankin korvike. Syömishäiriöinen syö joko liikaa tai yrittää kieltää ruoan itseltään mahdollisemman tehokkaasti, jos uskoo, ettei ole rakkauden arvoinen. Syömishäiriöinen voi myös rankaista itseään syömällä. Ei kukaan ole esimerkiksi ilman syvempää syytä ylipainoinen. Ylipainoinen piilottaa kilojensa alle jotain itsestään, todennäköisesi kieltää tämän itseltään ja tuntee helposti epävarmuutta ja arvottomuutta.

Tunteet ohjaavat toimintaamme, ja erityisesti alitajuntamme toimii assosioiden: olemme mitä todennäköisemmin alkaneet liittää rakkauden kokemukset jo vauvoina ruokaan, kun meitä on imetetty. Sillä onkin merkitystä, imettääkö äiti lastaan kellon mukaan vai vain silloin, kun vauvalla on nälkä. Hermostomme oppii tietynlaiseen toimintaan.

Meillä on yleensä lapsuudesta saakka myös kokemuksia, joissa ruokaa on syöty vaikkapa juhlissa. Se on tuntunut mukavalta. Näin ollen saatamme ajautua hakemaan ruoasta lohdutusta, kun ei tunnukaan niin mukavalta. Toki toisille käy juuri päinvastoin ja he menettävät ruokahalunsa, kun kohtaavat sydänsuruja.

On myös helpompi tulla riippuvaiseksi niistä asioista, jotka ovat arkisia, välttämättömiä ja sopivissa määrin terveellisiä kuin niistä, joiden tiedämme olevan epäterveellisiä, kuten alkoholi ja huumeet. Syömishäiriö voi puhjeta helposti laihduttamisen myötä, kuten itselleni tapahtui. Moni yrittää olla laihduttamalla niin sanotusti parempi ja itsensä ja muiden silmissä hyväksyttävämpi ihminen, vaikka halu laihduttaa piileekin lapsuuden rakkauden puutteessa. Yleiset kauneusihanteet vain ruokkivat itseään rakastamatonta ihmistä hakemaan ratkaisuja ulkoisista keinoista.

Itsensä sumuttaminen on helppoa

On helppoa uskotella itselleen, ettei omassa käytöksessä ole mitään korjaamiseen varaa, jos pakenee vaikeiden asioiden kohtaamista esimerkiksi liikuntaan tai töihin. Itse elin yhdessä vaiheessa muka terveellistä fitness-elämää, vaikka syömishäiriöni oli vaan muuttanut muotoaan. Treenaamiseni sekä syömisten tarkkailu ja mittaaminen meni ihan överiksi. En ollutkaan tuolloin vielä käsitellyt itse häiriön aiheuttajia.

Kaikki riippuvuuskäyttäytyminen kertoo tarpeesta paeta niiden asioiden kohtaamista, jotka satuttavat. Se kertoo yhteyden puutteesta itseen. Alitajuisesti tiedämme, että jos kohtaisimme vaikeiksi kokemamme tunteet uudestaan, meitä sattuisi. Ihmismieli yrittää luonnostaan välttää kipua ja saada nautintoa. Moni ei halua tuntea itseään heikoksi ja haavoittuvaiseksi, koska ei ole ehkä saanut sellaiseen kannustusta. Yhteiskunta, jossa elämme, ei kannusta siihen. Herkkyyshän ei itse asiassa ole heikkoutta, vaan pikemminkin vahvuutta. Jokainen on pohjimmiltaan herkkä. Jos sallimme itsemme antautua tunteillemme, voimme kokea monenlaista paranemista.

Monelle voi olla suhteellisen helppo kontrolloida syömisiään, jos haluaa laihtua. Toki jos kantaa sisällään uskomusta, että ei siinä onnistu, uskomus vain toteuttaa itseään. Uskomuksemme ilmenevät fyysiseen todellisuuteen. Muuttaakseen fyysistä todellisuuttaan on siis poistettava ensin itsestä vastustus eli muutosta palvelemattomat uskomukset.

Ruoasta turvaa, rakkautta ja rankaisua

Kontrolloinnin tarve kumpuaa pelosta. Luonnollisessa tilassamme luotamme elämään. Itse aloin kontrolloida syömistä täysi-ikäisyyden kynnyksellä, kun yritin vimmastusti löytää jonkun asian, josta saada hallinnan tunteen elämään isäni kuoleman jälkeen. Kun maailma ympärilläni tuntui luhistuvan, ainakin syömisistäni pystyin päättämään minä. Lisäksi koin suunnatonta syyllisyyttä siitä, että en ollut hoitanut kuolemansairasta isääni tarpeeksi vain yhden perheeni esittämän, väärin tulkitsemani kommentin takia. Aloin uskoa, että en edes ansaitsisi elää, sillä koin itseni niin huonoksi ihmiseksi. Tästä syystä yritin kieltää itseltäni ruoan, joka edusti minulle rakkautta.

Aloin luulla jo pienenä, että ruoka on rakkautta, kun isäni muun muassa ajeli humalassa autolla tien laidasta toiseen, ja minulla oli vain jäätelö ”turvanani”. Puristin sitä vimmatusti peläten kuolemaa. Isällä oli tapana ostaa lapsilleen herkkuja syyllisyydestä ja häpeästä samalla, kun hän haki omilta tunnekuormiltaan pakenemiseen kaljaa kaupasta. Isä osoitti rakkautta ruoalla myös selvinpäin.

Ei hän varmasti halunnut aiheuttaa herkkujen ostolla mitään pahaa. Hän ei vaan ymmärtänyt, millaisia haasteita siitä voisi lapsille myöhemmin kehkeytyä. Järjellähän kuka tahansa ymmärtää, että ruoka ei ole rakkautta. Jos tunnetasolla on kuitenkin tällainen uskomus, se voittaa järjen mennen tullen ja vaikuttaa käytökseen. Silloin kuin kaipaisi rakkautta ja turvaa, turvautuukin ruokaan. Sitten kun tuntee itsensä epäonnistuneeksi syötyään liikaa, itseinhoissaan helposti rankaiseekin itseään syömällä lisää.

Ennen uskoin tiukkaan itsekuriin. Pyrin syömään ja liikkumaan tiettyjen kaavojen mukaan. Jos en pystynyt noudattamaan omia vaatimuksiani, piiskasin itseäni henkisesti epäonnistumisesta. Tämä kaikki ilmensi tarvetta täyttää elämäni jollain, ettei tarvitsisi pysähtyä kuulemaan, miltä minusta tuntuu syvällä sisälläni.

Sitten elämä onneksi järjesti minulle pysähtymisen. Nykyään en näe tiukkaa itsekuria itsensä rakastamisena. Keho asettuu oikeisiin uomiinsa, kun itseään ja sitä rakastaa ja tarjoaa sille sen viestejä kuunnellen oikeanlaista ruokaa, eikä kanna mielessään kaikenlaisia vääriä uskomuksia itsestään ja ruoasta. Mikään natsiasenne ei kuulu itsensä rakastamiseen.

Päätä parantua

Kuinka sitten lopettaa itsensä pakeneminen ja rakastua itseensä? Ensimmäinen askel on tehdä tietoinen päätös haluta mennä siihen suuntaan. Elämä asettuu kyllä puolellesi auttamaan matkalla paranemiseen, kun annat sen tehdä niin. Se tuo eteesi oikeat ihmiset, hoidot, kurssit ja kirjat, joita saatat tarvita matkalla. Jos haluaa kuitenkin vielä keskittyä itse oireiluun, silloin ei uskalla vielä luopua sairaudesta. Kaikella on aikansa. Monelle syömishäiriöiselle voi olla pelottavaa antaa elämän korvata epäsuotuisa käytös paremmilla harrastuksilla, sillä syömishäiriö on niin suuri osa identiteettiä.

Itse olen löytänyt ja löydän joka päivä lisää rakkautta itsestäni etenkin energiahoidon ja regressioterapian avulla. Ne auttavat minua päästämään irti kaikesta siitä, mikä on estänyt näkemästä kaikkea rakkautta myös ympärilläni. Rakkaus asuu jo valmiina meissä kaikissa. Se täytyy vain kaivaa esille.

Jos tarvitset apua tiellä kohti paranemista, tarjoan syömishäiriöisille Sallivampi suhde itseen -valmennusta, joka voidaan toteuttaa joko pelkästään valmennuksen keinoin tai yhdistää siihen regressioterapiaa ja/tai energiahoitoa. Vastaan mielelläni kysymyksiin valmennuksesta ja hoitomuodoistani, mikäli sellaisia ilmenee.

 

Saat haluamasi poistamalla esteet mielestäsi

Luomme todellisuutemme ajatuksillamme – halusimme tai emme – joko tietoisesti tai tiedostamattomasti. Ajatuksia on noin 65 000 päivässä ja suuri osa niistä on alitajuisia. Jos haluat luoda sinulle mieluisia asioita, eikä se tunnu onnistuvan, on ensiarvoisen tärkeää tulla tietoiseksi mielensä sisällöstä ja muokata sitä siihen suuntaan, että se alkaa toimia hyväksesi – ei sinua vastaan.

Haluamalla asioita olemme puutteen eli pelon energiassa. Pelkkä haluaminen ei auta meitä luomaan haluamaamme. Voimme elää vain joko rakkaudesta tai pelosta, runsaudesta tai puutteesta käsin. Uskoa, että meillä on tai meillä ei ole. Sitä, mihin uskomme, vahvistuu ja tilaamme maailmalta lisää sellaista todellisuutta. Vedämme puoleemme sitä, mitä kulloinkin värähtelemme. Ihan kaikki on energiaa ja värähtelyä.

Pelko ja muut negatiiviset tunteet ovat matalavärähteistä energiaa. Jos sinussa on paljon tällaisia energioita, mieluisan elämän luominen on haastavaa.

Niin sanotuissa henkisissä ja tietoisissa piireissä puhutaan paljon manifestoimisesta, jolla tarkoitetaan ajatusten tietoista ilmentämistä fyysiseen todellisuuteen; luomista. Kerron teille oman kokemukseni siitä, miten saada luomisprosessi rullaamaan.

Näin moni opettaa manifestaamista

Youtube on täynnä videoita, joissa opetetaan muun muassa affirmoimaan, visualisoimaan ja kirjoittamaan, mitä haluat saadaksesi sen. Siellä opetetaan muun muassa kahden lasin tekniikkaa ja manifestaamista nukkuessa. Opetetaan, että käyttäydy aina kuin toiveesi olisi jo toteutunut. Ei ole kuin tämä hetki; siksi on tärkeää tuntea saavuttaneensa haluamansa jo nyt.

On tärkeää luottaa, että mielessä luodut asiat ilmaantuvat aikanaan, vaikka siinä kestäisikin ja ottaa konkreettisia askeleita kohti unelmien toteutumista.

Riittävätkö affirmoiminen, visualisoiminen ja kirjoittaminen?

Nämä ovat oikeita ja mitä todennäköisemmin toimivia neuvoja (lasitekniikkaa en ole kokeillut). Käytän itsekin affirmaatioita, visualisointeja ja kirjoittamista. Mieli toimii kuvina, joten asioiden näkeminen on manifestaamisessa tärkeää. Olen kuitenkin sortunut viime vuosina ajattelemaan monesti puutteesta käsin, kun en ole nähnyt manifestaatioitani vielä fyysisessä todellisuudessa. Olen tuntenut epäuskoa asioiden ilmaantumisesta. Näin ollen olen tahtomattani kumonnut mielelläni sen, mitä olen ensin niin kovasti yrittänyt luoda. Enkä sano, että yksi negatiivinen ajatus voisi vesittää kaiken. Jos alitajunnassa piilee kuitenkin voittopuolisesti estäviä tekijöitä, estävät ne tietoisen mielen luomisyritykset.

Joskus pelkkä tosissaan ajateltu ajatus voi saada aikaan sen, että asiat alkavat rullata niin, että saat haluamasi. Saamme kaiken, minkä saamiseksi meissä ei ole esteitä; minkä kanssa värähtelymme mätsää. Valaistunut ihminen manifestaa vaivattomasti, koska hän värähtelee hyvin korkeaa energiaa ja on poistanut esteet itsestään. Valtaosa ihmisistä ei kuitenkaan ole valaistuneita ja näin ollen meiltä muilta löytyy enemmän tai vähemmän esteitä. Saatamme tarvita muiden ihmisten apua mielen solmujen avaamiseen ja manifestaatioiden loppuun saattamiseen.

En koe, että pelkkä tietoinen ajattelu, visualisoiminen ja kirjoittaminen riittäisi ainakaan minulle isompien asioiden aikaansaamiseen. Minussa on ollut sen verran esteitä (matalia värähtelyjä), jotka ovat saaneet aikaan sen, että fyysisen terveyden takaisin saaminen, täydessä rakkaudessa ja runsaudessa eläminen ei ole onnistunut. Mieli onkin sen verran epästabiili kaveri, että jollei sitä ole yhtään koulinut, näiden asioiden saavuttaminen on monelle hankalaa. Oikeita asioita tekemällä ne ovat kuitenkin täysin saavutettavissa olevia asioita. Toiset eivät ole toki alun perinkään saaneet sellaisia alitajuisia ohjelmointeja, että ohjelmoinnit estäsivät heitä manifestaamasta haluamansa.

Värähtelyä nostamalla tuloksia

Olen huomannut, että elämänsä tietoisessa luomisessa on äärimmäisen tärkeää uskoa olevansa eri asioiden arvoinen. Muuten ne eivät toteudu. Syyt arvottomuuden tunteille taas löytyvät lapsuudesta. Lapsuuden tapahtumien vaikuttimia saattaa joutua perkaamaan mielestään vuosia ennen kuin isommat asiat alkavat ilmentyä fyysisyyteen. Suosittelen sellaista perkaamista, kuten regressioterapia, jonka avulla alitajunnassa piilevät tunteet saa oikeasti lopullisesti pois. Vertailun vuoksi en itse ainakaan koe, että esimerkiksi psykoterapialla pääsisi lähellekään samaan.

Käytän regressioterapian lisäksi energihoitotekniikoita ja satunnaisesti muita vastaavanlaisia metodeja, jotka oikeasti poistavat unelmieni toteutumisen estävät uskomukset ja nostavat tehokkaasti värähtelyä. Teen parhaillaan töitä esimerkiksi rakkauden vastaanottamisen pelon kanssa. Kun olen pyyhkinyt sen lopullisesti pois järjestelmästäni, ei tarvitse enää huolehtia, että minulla olisi negatiivisia tiedostamattomia ajatuksia, jotka estäisivät tulokseni.

Ulkomaailma muuttuu sisäisen maailman vanavedessä

Energiaparannustekniikat ovat valtavan arvokas apu sisäiseen muutostyöhon. Niiden (ainakin hyvien sellaisten) säännöllinen käyttäminen muuntaa niin ihmisen sisäisen kuin ulkoisen maailman. Ulkoinen maailmasi muuttuu sitä myötä, mitä korkeampaa energiaa värähtelet eli mitä paremmin olet purkanut negatiiviset ohjelmointisi ja tranformoinut energiasi alkuperäiseen tilaansa rakkaudeksi. Silloin maailma toimittaa sinulle ilomielin runsauttaan.

Luotan tietoista luomisprosessia vielä enemmän siihen, että korkein itseni osaa manifesteta paljon paremmin kuin tietoinen mieleni. Vähintään moni asia on ennalta määrätty, ja meitä johdatetaan niitä kohti. Miksi siis stressata. Asioiden tapahtumista ei kuitenkaan auta se, että luomme mielessämme vastustusta eli esimerkiksi epätoivoisesti haluamme jotakin. Ennemmin harjoittelen antaumista; uskon siihen, että ulkomaailma auttaa minua, sillä se on luonteeltaan avulias.

Millaisia ovat mielesi esteet?

Joillekin rukous voi tuntua oikealta tavalta manifestata. Rukoilit sitten Jumalaa, luojaa, universumia, alkulähdettä, henkeä, energiaa tai mitä vaan; sillä ei ole väliä. Ihmiset käyttävät samasta asiasta eri nimiä. Tiedä rukoillessasi, että olet itse oman elämäsi luoja, eikä Jumala – tai miksi sitä kutsutkaan – ole sinusta ulkopuolinen asia.

Tiedä, myös että saadaksesi haluamasi sinun on hyvä pystyä haluamaan samoja asioita myös muille. Mitä enemmän haluat auttaa muita saamalla jotakin ja tuottaa arvoa heille sen avulla, sen parempi.

Paras affirmaatio on, että sinulla on jo kaikki tarvitsemasi ja haluamasi. Voitko uskoa sen?

Luotko elämääsi tietoisesti? Millaisia ovat mielesi esteet? Uskotko olevasi hyvän arvoinen? Mikä seisoo sinun ja unelmiesi tiellä?

Jos tuntuu, että mieluinen manifestointi ei onnistu tai haluat terästää, mitä haluat ja miten saat sen, tervetuloa energiahoitoon, regressioterapiaan ja valmennukseen. Energiahoitoa ja regressiota käytetään negatiivisten ohjelmointien muuntamiseen ja purkamiseen ja valmennuksen avulla suunnataan katse kohti tulevaa. Eheytä sisäistä lastasi -valmennukseen voi yhdistää niin valmennusta kuin molempia hoitomuotojakin. Yksittäisen valmennustunnin sisältö määräytyy sinun tarpeesi mukaan.

Varjosi kohtaamalla kasvatat kykyäsi rakastaa

Jokaisella ihmisellä on varjopuoli. Se edustaa sitä alitajuista osaa itsestämme, josta emme ole tietoisia. Psykiatri ja analyyttisen psykologian perustaja Carl Jung käytti varjo-käsitettä kuvaamaan juuri näitä piilossa olevia persoonallisuuden osia. Usein varjo pitää sisällää asioita, joita emme halua nähdä, sillä miellämme nuo asiat negatiivisiksi.

Kannamme tälläisia ei-rakkaudesta kumpuavia asioita eri mittasuhteissa sisällemme. Haluaisimme mieluummin nähdä itsemme vain hyvässä valossa, sillä omien huonojen puoliensa kohtaaminen pelottaa ja hävettää. Saatamme jopa osoitella muita sormella ja vihata heidän huonoja puoliaan haluamatta myöntää, että ne ovatkin vain peili meistä. Loppujen lopuksi mikään ei ole automaattisesti hyvää tai pahaa, vaan me itse annamme asioille merkitykset.

Piilossa olevat puolemme voivat kuitenkin sisältää positiivisiakin asioita, joita esimerkiksi huonosta itsetunnosta kärsivä ihminen ei osaa nähdä itsesssään. Hän ei saata nähdä olevansa vaikkapa äärimmäisen fiksu ja kyvykäs. Hänen – kuten kaikkien muidenkin – varjo on alkanut syntyä lapsuudessa, kun emme ole tulleet nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin olemme.

Meissä jokaisessa asuu sisäinen lapsi, nainen ja mies. Kaikki nämä osat ovat alkaneet kehittyä lapsuudessa sen perusteella, millaista kohtelua olemme vanhemmiltamme tai kasvattajiltamme saaneet sekä millaista kanssakäymistä olemme nähneet äitimme ja isämme välillä. Jos biologiset vanhempamme eivät ole kasvattaneet meitä, olemme saattaneet ottaa naisen ja miehen mallin kummeista, isovanhemmista tai jostakusta muusta. Jos oma äiti tai isä ei ole ollut lapsuudessa elämässämme, koemme todennäköisesti jonkinlaista etäisyyttä näihin sisäisiin osiimme. Silloin myös sisäisen lapsi kokee vanhempiinsa yhteyden puutetta.

Meissä kaikissa on eri mittasuhteissa esimerkiksi vihaa, ehkä katkeruutta. Ulospäin kiltiltäkin vaikuttava ihminen voi kantaa sisällään paljon vihaa, jota ei osaa ilmaista, koska ei lapsena saanut tehdä niin.

Saatamme olla kateellisia, jos uskomme, ette emme riitä tai meille riitä. Ehkä koemme itsemme joissain tilanteissa ylimielisiksi, mukamas paremmiksi kuin muut. Todellisuudessa koemme silloin rakkauden puutetta sisimmässämme. Ehkä uhriudumme, jos koemme kohdanneemme vääryyttä. Silloin emme osaa ottaa vastuuta itsestämme ja tunteistamme. Saatamme käyttäytyä itsekkäästi. Taas taustalla piilee jonkinlainen rakkauden puute. Ei kenelläkään muuten olisi tarvetta olla itsekäs. Terve itsekkyys on mielestäni toki vain hyvä juttu.

Saatamme puhua pahaa muista ja valittaa asioista. Saatamme olla sodassa itseämme vastaan. Kannamme kaikenlaisia elämänkokemuksistamme kertyneitä tunteita sisällemme. Paljon niistä on piilossa pinnan allan tiedostamattomassa mielessä.

Koimme ehkä lapsuudessa, että tietyt osat itsestämme täytyi piilottaa, kun niitä ei haluttu ja osattu ottaa vastaan. Siitä syntyi muun muassa riittämättömyyden ja arvottomuuden tunnetta sekä vihaa. Ne taas vaikuttavat alitajunnasta siihen, miten kohtelemme itseämme ja muita ihmisiä. Varjomme piilottaminen ei siis ainakaan auta meitä elämään tietoisempaa, onnellisempaa ja vapaampaa elämää.

Niin kauan kuin olemme tiedostamatta jotain, emme voi myöskään parantaa sitä. Asiat eivät parane sillä, että kiellämme ne, yritämme järkeistää tunteita ja annamme niiden pysyä piilotajunnassa.

Samalla kun tulemme tietoisiksi sisäisen lapsemme, miehemme ja naisemme tunteista ja käytösmalleista ja parannamme niitä, integroimme varjomme osaksi itseämme. Varjo täytyy nimenomaan integroida osaksi itseään – ei taistella sitä vastaan. Vain rakkaus ja myötätunto voivat pienentää ja muuntaa varjoa.

Olemme kaikki tällä pallolla hyväksymässä itsemme ja varjoamme, jotta valomme voisi loistaa kirkkaana. Me kun pohjimmiltamme olemme valoa.

Olen itse tutustunut ja onnistunut parantamaan noita kolmea sisäistä aspektiani; lasta, naista ja miestä. Eritoten lapsen ja miehen parantaminen on pienentänyt huonoksi mieltämiäni puolia. Tällä hetkellä varjotyöni on omaan voimaan nousemista eli kohdallani omien hyvien puolieni oppimaan näkemistä. Se tapahtuu eritoten sisäistä lasta hoivaamalla ja feminiiniseen voimaani nousemalla.

Enää en kiellä mitään puolta tai minkäänlaisia tunteita itseältäni. Jos tietoisuuteeni nousee jotain ei-rakkaudesta kumpuavaaa, en paina sitä alas, vaan otan sen vastaan. Tunteet paranevat, kun ne tunnetaan uudelleen.

En ole ihmismuodossani täydellinen, eikä ole kukaan muukaan. Ei tarvitsekaan olla. Olemme täällä kasvamassa ja kehittymässä. Täydellisyyden tavoittelu kumpuaa rakkauden puutteesta. Sen saa loppumaan, kun poistaa lapsuudesta lähtien syntyneet esteet itsensä rakastamisen tieltä ja alkaa sitä myötä tuntemaan, että riittää sellaisena kuin on.

Jos haluat tulla tietoisemmaksi itsestäsi ja muuntaa rakkaudeksi itsestäsi niitä osia, jotka eivät vielä ole rakkaudessa – toisin sanoen tehdä varjotyötä, ole rohkeasti yhteydessä. Parhaat tarjoamani palvelut tähän tarkoitukseen ovat regressioterapia ja energiahoito yhdessä. Tarjoan myös sisäisen lapsen hoitovalmennusta, johon molempia voi sisällyttää.

Mitä onnellisuus on?

Suomen julistaminen taas maailman onnellisimmaksi maaksi innoitti minut kirjoittamaan onnellisuudesta. Mitä se oikein on?

Ensinnäkin nämä tutkimukset ovat mielestäni harjaanjohtavasti nimetty. Suomalaiset eivät hyvin todennäköisesti ole onnellisimpia maailmassa, jos asiaa peilataan vaikkapa mielenterveysongelmien määrään. Suomalaiset ovat kuuluja myös juomistottumuksistaan ja itsemurhatilastoistaan. Ainakin muutaman vuoden vanhan tutkimuksen vuoksi Suomea tituleerattiin myös turvattomimmaksi maaksi naisille, sillä heihin kohdistui toiseksi eniten perheväkivaltaa EU:ssa.

Suomeen syntyessään saa mielensä ohjelmoitua tavalla, joka sisältää häpeää ja muuta synkkyyttä. Moni muu kansa on näyttänyt säästyvän tällaisilta ohjelmoinneilta. Toki heillä on sitten omat ohjelmointinsa. Ääriesimerkkejä näistä ohjelmoinneista ovat ääripäitä edustavat uskonnolliset näkemykset. Maailma aivopesee meitä eri tavoin riippuen muun muassa siitä, mihin kulttuuriin synnymme.

Suomalaisten synkkyyteen selitys löytyy ainakin sodista ja niiden poikimista ylisukupolvisista traumoista. Monesti syytetään myös pimeyttä ja ilmastoa. Aurinko voi kuitenkin paistaa jokaisen sisältä, vaikka ulkona olisikin pimeää ja räntää sataisi suoraan silmiin.

Onnellisuus on suhtautumistapa elämään. Se, että elät rakkauden, ilon, rauhan, kiitollisuuden ja muista positiivisista tietoisuuden tiloista käsin, tekee onnelliseksi – eivät itsestä ulkopuoliset ja materialistiset asiat. Raha ja tietyt vapaudet ovat välineitä, joiden avulla voimme rakentaa todellista onnellisuutta.

Muistan ihmetelleeni brasilialaisessa ja venezuelalaisessa slummissa vuonna 2011, kuinka onnellisilta ihmiset vaikuttivat, vaikka heillä ei ollut ulkopuolisen silmin juuri mitään. Tunsin hetken syyllisyyttä ja jopa kateutta siitä, että minä, jolla oli monet asiat varmasti paremmin kuin heillä, en loistanut tuollaista iloa ja positiivista elämänasennetta.

Se olikin sitä aikaa, kun en ollut käsitellyt tippaakaan traumojani, ja etsin onnea vain ulkopuolelta. Kun aloin energiaparantaa itseäni ja meditoida, sain kokea, kuinka huikeita tietoisuuden tiloja ihminen voi löytää itsestään ilman, että ulkomaailman puitteet ovat mitenkään erityiset. Toki tällaisen uutisen yhteydessä on hyvä mainita, että tehdäkseen sisäistä työtä tarvitsee ihminen riittävästi ulkoisen maailman turvallisuutta, jota meillä täällä Suomessa onneksi on.

Minulle onnellisuutta on, että minulla on mielenrauha, mahdollisemman paljon rakkautta elämässä; hyvä suhde eritoten itseen ja läheisiin, että olen terve, että saa tehdä mahdollisemman vapaasti sitä, mikä saa sydämeni laulamaan ja tuottaa näin muille ihmisille arvoa. Onnellisuutta on kokea merkityksellisyyttä elämässään. On ollut myös helpottava oivaltaa, että elämässä ei ehkä tarvitsekaan olla tarkoitusta. Todellisen luontonsa etsiminen, siihen herääminen ja sitä myötä rakkauden määrän maapallolla lisääminen riittää ainakin minulle elämän tarkoitukseksi.

Minut tekee iloiseksi tieto siitä, että entistä useampi Suomessa ja tällä pallolla etsii tuota todellista luontoaan ja auraa sisäisestä maailmastaan kaikkea sitä, mikä seisoo oman onnellisuuden tiellä.

Kun entistä useampi ihminen kääntyy etsimään onnea sisältään, kasvaa kollektiivinen onnellisuus ja vapaus, ja kaikenlaiset ongelmat maailmankin tasolla alkavat vähetä. Maailma voi siten tarjota runsauttaan entistä useammalle. Vanhat ihmiskuntaa ja planeettaa riistävät valtarakenteet sortuvat. Ihminen tajuaa olevansa voimakas luoja, joka luo omilla ajatuksillaan ja teoillaan elämäänsä ja on näin todellakin oman onnensa seppä. Ihminen alkaa parhaimmillaan elämään siitä tietoisuudesta käsin, että hän ei olekaan erillinen muista, vaan yhtä kaiken kanssa.

5 asiaa, joiden avulla tehdä vuodesta 2019 paras mahdollinen

Listasin asioita, joita noudattamalla aion itse tehdä ensi vuodesta parhaan tähän mennessä. Toivon, että näistä vinkeistä on hyötyä sinullekin.

Tee tunnetyötä

Yksi tärkeistä opeista elämässäni on ollut se, että säännöllinen tunnetyöskentely tekee onnellisemmaksi sekä pitää terveenä. Se myös useinmiten tervehdyttää ainakin pitkällä tähtäimellä, jos jotain ongelmaa terveyden kanssa on syntynyt. Itsensä rakastaminen on avain terveyteen ja hyvinvointiin sekä onnellisiin ihmissuhteisiin. Itsensä rakastamiseen kuuluu myös se, että tekee sitä mitä haluaa, eikä valitse pelosta käsin esimerkiksi, mitä tekee työkseen.

Kun vapauttaa itseään negatiivisista tunteista, lisääntyvät rakkaus, rauha, ilo ja muut positiiviset tietoisuuden tilat. Läsnäolo kasvaa. Kun on vapauttanut itseään mielen ylivallasta ja kohottanut tietoisuuttaan tarpeeksi, alkaa muun muassa nähdä itsensä ja asiat selkeämmin, löytää elämäntehtävänsä ja tulee halukkaaksi palvella suurempaa tarkoitusta. Silloin voi myös pikkuhiljaa alkaa saada kokemuksia siitä, että on yhtä kaiken kanssa.

Maailma muuttuu kaikilla tavoin parempaan, kun entistä useampi meistä työstää sisäistä maailmaansa rakastavampaan suuntaan. Ulkomaailma on heijaste sisäisestä maailmastamme.

Luomme koko ajan ajatuksillamme elämäämme. Kannattaa siis pitää huolta siitä, että ajatukset ovat pääsääntöisesti positiivisia tyhjentämällä mieltään negaatiosta. Näin onnistumme luomaan aina paremman lopputuleman. Jos sisimpämme on täynnä elämän mukanaan tuomaa tunnekuonaa, on vaikeaa vetää puoleensa kaikkea haluamaansa. Universumi on runsas ja haluaa tarjota meille hyvää – täytyy vain olla valmiina vastaanottamaan. Rakkaus, runsaus ja terveys tulee, kun vapauttaa itsensä esteistä niiden tieltä.

Tee päätökset sydämestä käsin

Sydämestä käsin eläminen ei onnistu, jos mieli on aina äänessä. Sydän ei ohjaa meitä koskaan harjaan. Mieli taas voi jutella hyvin ikävältä tuntuvia asioita, jollei sen sisältöä ole tyhjentänyt. Läsnäolo on mahdotonta, jos mielellä on jatkuvasti asiaa. Mieli ei juurikaan pidä tässä hetkessä olemisesta. Siinä ainoassa hetkessä, jossa oikeasti voimme elää.

Toki välillä mieli saattaa ottaa ylivallan, ja läsnäolo unohtua. Voimme kuitenkin aurata mielen sisällöstä tilaa sydämen kuulemiselle ja harjoitella läsnäoloa jatkuvasti.

Luota elämään

Pohjimmiltamme luotamme elämään. Luottamus on kuitenkin voinut järkkyä lapsuuden kokemuksista lähtien. Onneksi luottamustakin voi saada takaisin deletoimalla mielestään negatiiviset asiat, jotka sinne ovat ulkopuolelta kertyneet matkan varrella.

Minun ei ole ollut helppo luottaa elämään, muihin eikä itseeni. Harjoittelen edelleen luottamista. Elämä on kuitenkin jo todistanut, että meitä johdatetaan, jos vain sallimme. Kaikki noudattaa jumalaista järjestystä ja tapahtuu juuri oikeaan aikaan. Voimme luottaa siihen.

Itse uskon, että elämämme on vähintään tärkeimpien asioiden osalta ennalta määrätty. Olen kokenut vahvaa johdatusta vuoden 2014 lopusta saakka. Tässä ajassa olen oppinut ymmärtämään, että mikään, mitä elämääni ilmaantuu, ei ole sattumaa. Nykyään tietoisuus, kuinka toimia oikein, nousee sisältäni analyyttisen mielen tuolta puolen, jos vain osaan kuunnella. Intiutio ohjaa oikeiden asioiden äärelle, ja asiat tuntuvat tarkoitetuilta.

Ole vaan

Oleminen on meille ihmisille usein hankalaa, sillä olemme tottuneet suorittamiseen. Monesti arvotamme itseämme suoritustemme kautta, sillä yhteiskuntakin arvottaa. Henkisen polkuni aikana on ollut melkeinpä parasta oivaltaa, että me kaikki riitämme vain olemalla. Riitämme sellaisina kuin olemme. Ydinolemuksemme on aina puhdas ja täydellinen, eikä meidän tarvitse tehdä enemmän, olla niin sanotusti jotain erityistä, tienata enemmän ja näyttää paremmilta ollaksemme riittäviä. Egomme vain haluaa olla erityinen, mikäli koemme itsemme haavojemme vuoksi vaillinaisiksi.

Toki jos haluamme todella päästä lähemmäs ydinolemustamme, on mielen roskien puhdistaminen ydinolemuksemme ”päältä” suotavaa. Jos mielessä jäytää esimerkiksi paljon riittämättömyyden tunnetta, elämänlaatu kohenee, kun sen siivoaa sieltä pois. Puhdistuminenkin lähtee olemisen ja sisinpänsä äärelle pysähtymisen tilasta.

Uskalla vähän enemmän

Kun uskaltaa ja onnistuu, alkaa uskoa itseensä enemmän. Kun epäonnistuu, saa arvokkaan oppiläksyn, josta voi usein ammentaa myös muille. Ei ole edes epäonnistumista. On vain oppiläksyjä. Jos ei koskaan uskalla yrittää, vaikka haluaisi, junnaa paikallaan. Elämää valuu hukkaan. Universumiin on laitettava jotakin saadakseen jotain takaisin. Sitä enemmän saa, mitä enemmän antaa.

Jos sinusta tuntuu, että itselläsi ei ole tarpeeksi työkaluja tehdä tunnetyötä ja negatiiviset tunteet ja ajatukset häiritsevät sinua, olet tervetullut energiahoitoon, regressioterapiaan ja valmennukseen. Valmennuspakettieni lisäksi voit ostaa myös yksittäisen valmennuksen haluamastasi aiheesta ja yhdistää siihen halutessasi osittain energiahoitoa. Käyhän myös tykkäämässä Facebook-sivustani, jollet ole jo tykännyt.

Toivotan kaikille oikein rakkaudellista sekä paljon posiitivista muutosta ja henkistä kasvua sisältävää vuotta 2019! <3

Masennukseni parani energiahoidolla

Yleinen uskomus lienee, että masennusta voidaan hoitaa vain mielialalääkkeillä ja psykoterapialla. Psykoterapian lisäksi on olemassa kuitenkin myös muita, luonnollisia vaihtoehtoja, sen parantamiseen.

Olen saanut masennusdiagnoosin kolmesti ja ollut vähintään lieväsi masentunut paljon pidempään kuin saanut siihen hoitoa. Olen syönyt mielialalääkkeitä kahdesti diagnoosin saamisen jälkeen. Toisella kerralla halusin lopettaa lääkkeiden syömisen, sillä koin niiden vain turruttavan tunteeni, mutta ei poistavan masennuksen syitä. Olin kuullut vastikään ystävältäni energiahoidosta. Vaikka hoidon nimi kuulostikin mystiseltä, epätoivoni ajoi minut kokeilemaan sitä.

Vielä mystisemmältä tuntui, kun hoidosta lähtiessäni minua eivät enää häirinneet asiat, jotka olivat häirinneet sinne mennessä. Äimistelin, mitä ihmettä oli tapahtunut. En juurikaan kertonut hoitajalle, mikä minua vaivasi, enkä itkenyt hoidossa kuin pikkuriikkisen. Silti pystyin jättämään mielialalääkkeet, sain yöuneni takaisin, ja palasin sairauslomalta töihin.

Pian mieleni sopukoista alkoi nousta uutta kamaa käsiteltäväksi. Säikähdin aluksi kovasti, millaisia ajatuksia ja tunteita tietoisuuteeni nousi, kun kaikki sinne vuosien ajan sullomani alkoi pulpahdella pintaan. Aloin kuitenkin käsittää, että en voisi enää paeta itseäni tai oloni huononisi taas. Onnekseni olin löytänyt juuri apukeinon, josta janosin oppia lisää.

Moni on harmillisen tottunut vähintään lievään alakuloon ja pitää sitä normaalina. En sano, että täytyy olla aina posiitivinen ja elämän tuntua ihanalta. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että mielen negatiivinen sanoma ei ole totta.

Emme ole ajatuksemme, tunteemme ja elämänkokemuksemme. Olemme pohjimmiltamme aina jotain suurempaa kuin pieni mielemme voi ymmärtää. Olemme paljon ihmeellisempiä olentoja kuin mihin sen käsityskyky riittää. Todellinen olemuksemme ei voi masentua. Idea itsestämme on vaan usein hyvin vääristynyt. Ei siis ihme, että löydämme itsemme psyykkisesti huonosta jamasta.

Masennuksen uusiminen voi vaania nurkan takana, jos emme ole onnistuneet tyhjentämään mielen sisältöä menestyksekkäästi ja elämä heittää uusia haasteita eteemme. Valitettavasti pelkkä tietoisen mielen tasolla asioiden miettiminen ja puhuminen ei välttämättä riitä kaikille parannuskeinoksi. Kuulen ihmisten sanovan joskus, kuinka he ovat käsitelleet jonkun asian mielessään eli älyllisesti. Nuo samat asiat saattavat nousta heidän tietoisuuteensa häiritsemään kuitenkin myöhemmin. Traumaattisten tapahtumien vaikutukset ovat meissä niin sanottua päivätietoisuutta syvemmällä alitajunnassa (solumuistissa), tunnetasolla. Siksi pelkkä tietoisen mielen tasolla tapahtuva puhuminen ja järjellä päättäminen, että “nyt tämä asia on käsitelty” ei kokemukseni mukaan riitä pyyhkimään systeemistämme sinne jääneitä tunteita. Emmehän pysty edes puhumaan asioista, joiden olemassaoloa emme tiedosta. Silti solumuistiimme kirjaantuneet asiat vaikuttavat meihin koko ajan.

Lopullisesti alakulon päihittääksemme täytyy siis löytää konsti, jonka avulla pääsemme käsiksi syvempiin, tiedostamattomiin tuntoihimme. Joillekin oikealta keinolta tuntuu psykoterapia, toisille jokin muu tai monien asioiden yhdistelmä.

Masentunutta auttaa ainakin se, että alkaa tehdä omien arvojen mukaisia asioita ja saa voimaantumisen tunnetta jostakin itselle iloa tuottavasta asiasta tai ihmisistä. Ei ole ihmekään, että mieli menee matalaksi, jos tekee asioita, joista ei nauti ja viettää aikansa seurassa, joka tekee itselle hallaa.

Itse koen kuitenkin ehdottomasti parhaaksi parannuskeinoksi sisäisen muistin tyhjentämisen asioista, jotka ovat alun perin masennuksen aiheuttaneetkin, sekä positiivisten tunteiden tilalle luomisen.

Tiedostin, että jokaisen masennuskauteni olivat laukaisseet silloiset tuoreet tapahtumat. En kuitenkaan heti ymmärtänyt, kuinka paljon pinnan alla oli ennestään sellaista pahaa oloa, jota olin kantanut aina mukanani. Kun aloin käsitellä asioita aina syntymätraumoista lähtien eri energiaparannustekniikoiden ja syvähengityksen avulla, onnistuin repimään masennukseen minut kerta toisensa jälkeen syösseiltä asioilta juuret pois.

Jotta päihittäisimme mielen haasteet lopullisesti, on ahdistavilta oloilta lyötävä kasvualusta poikki juuresta käsin. Samalla selvitämme juurista kasvaneet lisäongelmat.

Erilaisia luonnollisia vaihtoehtoja löytyy kyllä avuksi, kun apua uskaltaa ja jaksaa vähän etsiä. Nykyään on tarjolla hoitoa, valmennusta ja kurssia joka lähtöön, joten päätään ei tarvitse selvittää yksin. Saattaa myös vaatia hieman ajattelun avartamista, jotta voisi löytää itselle parhaat apukeinot. On sääli, että monet, jotka apua kaipaisivat, tuomitsevat energiahoidon ja samantyyppiset parannuskeinot huuhaaksi, vaikka energiahoito perustuu kvanttifysiikkaan, ja virallinen terveydenhuoltokin käyttää energiahoitotekniikoita maailmalla. Olisin tosin tuominnut sen itsekin vielä joitakin vuosia sitten, kunnes kokemukseni alkoi opettaa toista. Kirjoitan myöhemmin oman postauksensa siitä, mitä energiahoito on.

En tuntenut saavani apua kaikesta, jota kokeilin ensimmäisen ihmeenä pitämäni hoidon jälkeen. Pettymykset nostattivat minussa epätoivoa, jota vielä tuolloin kannoin lapsuuden jäljiltä runsaasti sisälläni. En kuitenkaan antanut periksi, vaan jatkoin etsimistä. Valjastin vihani siihen, että näytän vielä maailmalle nousevani ahdingosta. Vihan avulla on hyvä sisuunnuttaa itsensä taistelemaan paremman huomisen puolesta silloin kun ei vielä kykene käyttämään rakkautta samaan tarkoitukseen. En toki kannata vihasta kiinni pitämistä, sillä se vahingoittaa eniten itseämme.

Vaikka elämä heittääkin eteemme asioita, joihin emme pysty vaikuttamaan, pystymme aina vaikuttamaan siihen, mitä ammennamme niistä. Itse koen nykyään omiksi vahvuuksikseni kaikki ne asiat, joita joskus pidin heikkouksinani. Niiden kääntäminen voitoksi on vaatinut muun muassa valtavat määrät itkemistä, nauramista (energiaparannuksen avulla negatiiviset tunteet ja ajatukset voivat purkaantua myös nauruna) sekä etenkin alitajuisessa tilassa tuntemuksistani puhumista.

Mitä masennus haluaa meille kertoa? Se haluaa loppujen lopuksi vain palvella meitä, vaikka tällainen ajatus tuntuukin masentuneena päinvastaiselta. Jos emme koskaan kohtaisi vaikeuksia, eläisimme vain laput silmillä, eikä kenelläkään olisi mielenkiintoa etsiä syvempää totuutta. Vaikka jotkut elämäntapahtumat voivatkin tuntua epäreiluilta, ulkomaailma yrittää lopulta vain auttaa meitä heräämään. Jokaisessa ihmisessä on sisällään valo ja voima, jonka maailma haluaa meidän itsestämme löytävän.

Lue energiahoidoistani täältä.

Sisäisiä ongelmia ei voi korjata muuttamalla ulkoisia asioita

Identifioimme itsemme yleensä hyvin vahvasti kehoon ja mieleen. Jos mieli sanoo jotain negatiivista, uskomme, että se on totta ja meitä sattuu. Jos kehossa taas on jokin vamma tai sairaus tai se ei näytä siltä, miltä haluaisimme, kärsimme taas.

Jos emme ole tyytyväisiä itseemme, moni meistä lähtee muuttamaan ulkonäköään ja haalimaan materiaa. Yritämme kokea itsemme paremmiksi ja onnellisiksi sillä tavalla. Emme usein tiedosta, että tyytymättömyytemme johtuu elämänkokemustemme myötä kertyneistä ja aiemmilta sukupolvilta perimistämme tunnelukoista.

Ylipäätään tässä yhteiskunnassa eläminen saa meidät uskomaan, että riittääksemme meidän pitää opiskella, tehdä töitä, tienata mielellään hyvin, omistaa paljon, saavuttaa asioita, olla parempia kuin muut, hankkia perhe, omistusasunto, asuntolaina ja mitä vielä. Moni meistä ei edes kyseenalaista ulkopuolelta tulevia vaatimuksia ja sitä, onko niillä todellisuudessa mitään tekemistä arvomme kanssa.

Jätämme tunnelukkomme käsittelemättä, sillä fyysisen maailman muuttaminen tuntuu paljon helpommalta kuin kohdata kipumme. Vähintään alitajuisesti pelkäämme, että jos kohtaamme alas painetut tunteemme, meihin sattuu. Ihmismieli yrittää luonnostaan välttää kipua ja saada nautintoa. Jos kuitenkin uskallamme tuntea tuskamme, voimme vapautua siitä ja päätyä lopulta nautinnon kokemuksiin. Harmillisen moni ei tiedä, kuinka suurta hyötyä tuo vapautuminen tuo kaikilla elämänalueilla.

Sisäisiä ongelmia ei voi korjata muuttamalla ulkoisia asioita. Alitajunnassa piilevät negatiiviset tunteet eivät mene pois sillä, että laihduttaa, kasvattaa lihakset, tekee töitä, korkeakouluttaa itsensä, opiskelee monta ammattia, ostaa hienot vaatteet, laukut, talon ja auton ja tunkee arkensa täyteen kaikenlaista tekemistä, joka ei edistä negatiivisuudestamme vapautumista.

Tunteet menevät vain piiloon ja jäävät kuulematta, kun ihminen keskittyy laittamaan kulissit kuntoon. Hyväksyntää hakee ulkopuolelta, jos ei sitä osaa antaa itselleen. Itseään ei hyväksy, jos ei ole saanut tarpeeksi hyväksyntää lapsena. Näennäisesti voi tuntua, että kaiken muun touhuaminen auttaa. Itseään ei voi kuitenkaan paeta loputtomiin ongelmitta.

Olemme tietoisia vain pienestä osasta, 5 15 prosentista, kaikkea kokemaamme. Kaikkialla kehossamme piilevä alitajunta muistaa kuitenkin loputkin ja määrää suuren osan siitä, mitä elämäämme ilmaantuu. Alitajunnan sisältö sanelee koko ajan sitä, miltä meistä tuntuu, miten ajattelemme, miten toimimme, millaisia ovat ihmissuhteemme, miltä näyttää pankkitilimme saldo, olemmeko terveitä ja uskallammeko toteuttaa unelmiamme. Mitä pidempään elämme tunnelukkojemme kanssa ja annamme niitä kertyä lisää, altistamme itsemme muun muassa loppuunpalamiselle, masennukselle sekä fyysisille vammoille ja sairauksille. Ei ole vain vanhuuden vika, että kaikenlaista kremppaa alkaa tulla, vaan siihen mennessä sisäämme on ehtinyt kertyä paljon negatiivisuutta.

On ymmärrettävää, että asiat jättää käsittelemättä, jolleivat ne häiritse tarpeeksi tietoisen mielen tasolla. Siinä vaiheessa kun mielen p*skasaavi alkaa läikkyä yli, moni alkaa pakon edessä tyhjentää sisäistä jätemyllyään. Mieli on nimenomaan kuin jätemylly, joka kierrättää suureksi osaksi vanhoja ajatuksia, joista suuri osa monilla on negatiivisia.

Itse pakenin itseäni vimmatusti noin kahdeksan vuotta pääasiallisesti pakkoliikuntaan ja muuhun syömishäiriöoireiluun, kun en uskaltanut kohdata itseäni. Yritin olla ulkoisesti parempi, jotta saisin hyväksyntää ja jotta edes jotenkin kelpaisin itselleni. Sisäinen olotilani ei kuitenkaan pohjimmiltaan muuttunut riippumatta siitä, kuinka hyvältä näytin. Enkä ollut edes kaiken suorittamiseni keskellä tietoinen, mitä tunsin itseäni kohtaan, kunnes aloin ottaa siitä selvää.

Pakenemisen lopputulos oli masennus, kovat jännitykset ja sitä myötä kivut ympäri kroppaa sekä pari tuki- ja liikuntaelinvammaa. Jos olisin jatkanut samaa rataa, olisin todennäköisesti löytänyt itseni jonkun vakavan sairauden kourista. Siksi olenkin kiitollinen, että pääsin vähemmällä. Nyt ajattelen, että elämän vaikeudet ovat äärimmäisen arvokkaita, sillä ne auttavat meitä heräämään totuuteen. Kivun kautta löytyvät usein kaikista upeimmat jutut.

Mieli on todella huono isäntä. Ainakin minulla mieli heilutti raippaa, ja keho teki kiltisti niin kauan kuin se jaksoi. Sydämellä ei ollut liiaksi sanansijaa. Sitten kun keho ei enää jaksanut, se meni rikki. Meidän olisi syytä tehdä mielestämme renki ja sydämestä isäntä. Kysyä itseltämme, miksi mielemme on armoton ja etsiä ratkaisuja sen tyynnyttämiseen. Sydämen kuunteleminen ei koskaan vahingoita mitään osaa itsessämme ja on muitakin kohtaan reilua.

Pysyvän onnen voi löytää vasta, kun karsii sisältään ne asiat, jotka saavat voimaan pahoin. Se, mitä tuntee sisällään, määrittää elämän laadun. Emme voi olla esimerkiksi treenattuun kroppaan ja haalimaamme materiaan koskaan tyytyväisiä, mikäli alitajuntamme on täynnä riittämättömyyden tunnetta.

Minua itseni hyväksymisessä ja elämän ymmärtämisessä on auttanut se, että olen alkanut etsiä itsestäni syvempää aspektia kuin mieli tai keho. Kun alkaa päästä edes hiukan kiinni tuohon syvempään tietoisuuteen, alkaa elämä tuntua helpommalta. Kulkuvälinettään, väliaikaista kotiaan ja suojapaikkaansa arvostava sielu haluaa toki pitää kehosta huolta ja kohdella sitä kuin rakkainta liittolaistaan. Se tapahtuu kysyen siltä, mitä se oikeasti kaipaa ja tarvitsee joka hetki – ei vaatien sitä muuttumaan ja olemaan parempi. Sitä paitsi ne, jotka säteilevät ympärilleen rakkautta, iloa ja rauhaa, näyttävätkin kauniilta.

Kun niin sanottu kuolema meidät joku päivä korjaa, kehosta ja materiasta täytyy joka tapauksessa luopua. Negatiivisista tunteista luopuminen taas ei mene koskaan hukkaan, sillä se vie meitä lähemmäs puhdasta tietoisuutta; sitä, mitä me oikeasti olemme ja mikä ei koskaan kuole. Kohti sitä tilaa, johon meidän on määrä päätyä.

Yritämme kokea itsemme kokonaisiksi muiden avulla

Koemme usein muiden kanssa elämän huippuhetket. Toiset ihmiset ovat kuitenkin myös niitä, joiden edesottamusten seurauksena mielemme saa meidät traumatisoitumaan. Mikään ei siis todellisuudessa ole kenenkään toisen syy, vaan seurausta omista ajatuksistamme, sanoistamme ja teoistamme. Kohtaamme konflikteja elämässämme, jos olemme laittaneet liikkeelle rakkauden sijaan pelosta kumpuavia asioita. Ajaudumme sieluina konflikteihin elämästä toiseen niin kauan, kunnes opimme toimimaan ainoastaan rakkaudesta käsin. Palaamme kokemaaan ja oppimaan asioita tälle planeetalle, kunnes heräämme todelliseen luontoomme.

 

Mielemme on usein ohjelmoitu runsaalla määrällä negatiivisuutta. Se johtuu aiemmilta sukupolvilta siirtyneistä tunteista, vaikeiden elämänkokemustemme myötä syntyneestä taakasta sekä kulttuurillisista ehdollistumista. Sitä negatiivisemmin reagoimme ulkomaailmassa tapahtuviin asioihin, mitä enemmän mielemme sisältää tuota ulkopuolelta tullutta moskaa. Se vaikeuttaa muun muassa ihmissuhteitamme. Onneksi voimme tulla tietoisiksi ohjelmoinneistamme ja alkaa vapautttaa itseämme niistä.

 

Ohjelmointimme saavat aikaan sen, että koemme itsemme puutteellisiksi. Ainakin minä koen olevani puutteellinen, mikäli kuuntelen mieltäni. Yritämme paikata puutteitamme muiden avulla. Todellisuudessa emme tarvitse mitään ulkopuolelta täydentämään itseämme. Purkamalla ja muuntamalla tarpeetonta ja meihin alkuperäisesti kuulumatonta, lähestymme todellista itseämme, ja voimme alkaa nähdä asioita selkeämmin. Sen jälkeen meidän on myös huomattavasti helpompi olla yhteydessä muihin.

 

Nuorempana etsin rakkaudettomuuden haavoihini laastaria miehistä. Olin tiedostamattani riippuvainen heiltä kalastelemastani hyväksynnästä. Vuosia päätä seinään hakattuani ymmärsin, että kukaan toinen ei voi, eikä kenenkään tarvitse rakastaa minua ehjäksi. Vetovoiman laki saa aikaan sen, että rakkautta puoleensa vetääkseen on rakastettava ensin itseään.

Minä olin tiedostamattani hylännyt sisäisen lapseni nurkkaan. Kun aloin hoitaa tuota haavoittunutta osaa itsestäni, aloin kokea päivä päivältä enemmän hyväksyntää itseäni ja sitä myötä muita kohtaan. Jokainen ihminen kun on peili meistä itsestämme.

 

Riittämättömyys, arvottumuus, häpeä ja itseviha alkoivat hälvetä muiden negatiivisten tunteiden ohella. Muuttaakseni suhdetta itseeni ja muihin minun oli käännyttävä sisäänpäin ja lopetettava ulkoisen maailman muuntoyritykset. Minun täytyi hyväksyä, että kukaan ei tule koskaan olemaan sataprosenttisesti juuri sellainen kuin haluaisin.

 

Muun muassa regressioterapian avulla saan jatkuvasti vähennettyä mielen ohjelmointien otetta minusta ja muutettua sitä myötä koko elämäni laatua. Sen avulla saan myös oppia elämäni kannalta tärkeitä syy- ja seuraussuhteita. Kun sain uudelleen elää kaukaisia tapahtumia, pystyin helpommin hyväksymään, että koin rakkaudettomia kokemuksia lapsuudessa menneiden elämien tiedostamattomien tekojeni vuoksi.

 

Maailman pahuus onkin todellisuudessa vain tiedostamattomuutta rakastavasta luonnostamme. Kaikki minkä laitamme universumiin, tulee meille takaisin. Pelolla ja vihalla ei voi saada rakkautta. Kannattaa siis toimia aina sydämestä käsin ja käsitellä tunteet, jotka estävät niin tekemästä.

 

Jos käytämme valtaa väärin toisia kohtaan, kohtaamme itse haasteita. Haasteet voivat olla samanlaisia, joiden toisille aiheutumiseen meillä on osallisuutta tai jotakin muuta. Vaihdamme näennäisiä uhrin ja pahantekijän rooleja. Näin ollen emme ole ketään tuomitsemaan muita, sillä todennäköisesti olemme itse sieluina tehneet samat pahaksi luokittelemamme teot, ajatelleet muista rakkaudettomia ajatuksia ja sanoneet rakkaudettomia sanoja. Muita tuomitessamme tuomitsemmekin pohjimmiltaan vain itseämme, sillä muut ovat tosiaan peili meistä, ja me kaikki olemme pohjimmiltamme yhtä ja samaa tietoisuutta. Kuten Colin C. Tipping kirjoittaa kirjassaan Ehdoton anteeksianto; ”tanssimme täällä yhdessä paranemisen tanssia”.